Otsikossa luku senkuin pienenee ja mieli muuttuu useammin kuin vaatteet päällä (ja treenaavalla ihmisellä ne muuten vaihtuvat monta kertaa päivässä toisinaan)
Tänään oli eilen mainostamani teatteri-ilta, eli kehonrakennuksesta kertova näytelmä korvasi fyysisen treenin. Lavalla nähty pakkotoisto kyllä meni suoraan lihasmuistiin, ja ihan kuin olisi itsellekin tullut vähän hiki.
Olen elänyt hyvin "suojattua" teatterielämää, kevyitä kupletteja ja riemastuttavaa farssia... musikaaleja, perhejuttuja. Koskaan ennen ei esitys ole tullut näin iholle... Olen tänään vähän sanaton, enkä ole vielä päättänyt että hyvällä vai pahalla.
Päivällä tuntui hetken taas siltä, että NYT RIITTÄÄ! Haluan herätä aamulla niin, että dieetti on ohi, ja elän seesteistä ylläpitovaihetta pingottamatta turhia. Näytelmän jälkeen kuitenkin iski halu päästä treenaamaan, ja minähän pääsenkin, heti huomenna. Pääsen jopa aamulenkille, jos nyt heti tästä pistän koneet kiinni ja menen nukkumaan.
Jos vaikka huomenna osaisin jo kertao näytelmästä jotain muutakin, kuin että olen hämmentynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti