Sitten töissä päivän aikana peräosasto alkoi ilmoittelemaan, että eilinen tyttötreeni oli sittenkin mennyt perille. Kyllä vain! Olin hyvin tietoinen jo iltapäivällä, että minulla on takaresisissä ja pakaroissa muutakin kuin rasvaa.
Mieli horjuu horjumistaan, mutta periksi ei anneta! Työrintamalla tapahtuu muutoksia, joiden johdosta tänään vietimme hyvin liikuttavan tunteroisen herkkupöydässä. Oli kakkua, keksiä, marenkia.... ja minulle kauniisti suikaloituja kurkkuja jalalliseen viinilasiin aseteltuna <3 Lounaasta jäi vähän nälkä.... Välipalasta kotona jäi vähän nälkä... ja koko ajan katse kiertää keittiön kaappeja, että mitähän sitä söis.
Iltasella oli aika korkata spinning, joka lisättiin laajennuksen yhteydessä salimme tuntivalikoimaan. Oikeasti kiinnostus lähteä oli aika pakkasella... Väsytti ja laiskotti, ja sinne persuksiin sattui. Mutta lähdin silti. Tunti oli ok, mutta minä en. Kylkeen pisti ja olo oli muutenkin vetämätön. Itseasiassa monta kertaa tunnin aikana havahduin tunteeseen, että suljen silmäni ihan hetkeksi. Siis siinä pyöräillessä! Haloo! Haukottelinkin autuaasti aina kun kylkikivultani kärsin. Kiva juttu oli se, että selkään ei sattunut. 45 minuuttia kului kuitenkin nopeasti ja lähes 400 kcal sain sillä poltettua taivaan tuuliin, mutta pyöräilyn jälkeen olo oli kahta kauheampi, hyvä että autolla jaksoin kotiin ajaa.
Huominen aamulenkki jää väliin aikatauluhaasteiden vuoksi, mutta jos olo on pirtsakka aamulla, eihän sitä tiedä vaikka pystyssä olisi taas privaatti zumbakarnevaali.
Kököstä olosta huolimatta tänään oli kuitenkin huippupäivä. Peilistä katsoi ihan ok näköinen tyyppi, ja mieltäylentävää kommenttia tuli paitsi omalta valmentajalta, myös yllättävältä taholta :D Lisäksi luin tuoteuutuudesta, joka ehkä tulee pelastamaan jouluni. Tai ei joulua, vaan minut joululta:
 |
| Piparkakkuproteiinivanukas, löytyy myös omena-kanelina |
Ja sellainen ajatus, että tuo 26 vuorokauttahan on todella vähän. Siis todella vähän! Ja siihen sisältyy vielä kymmeniä kilometrejä aamulenkkiä, tuhansia kiloja rautaa, kiusauksia, houkutuksia, ja yksi viikonloppu Oulussa ja Scorpionsin konsertti. Niin ja teatteria, itseasiassa jo tällä viikolla. Konserttilippuja ostaessa mielessä siinsi lapsivapaa, oluthuurteinen irroitteluviikonloppu, mutta vaihtuikin asialliseksi pariskuntakyläilyksi, omat parsakaalit kylmälaukussa. Teatterin väliajalla olen aina ja ikuisesti kahvin kanssa syönyt sacherkakkua. No, onneksi saan edes sen kahvin. Kokemuksiahan ne ovat nämäkin; "Hei, muistatko silloin kun Scorpionsit oli vielä elossa, ja sä et voinutkaan bilettää kunnolla, HAHAHHHAHHAAA, kyllä oli parsakaali silloin hyvää.*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti