MINÄ OLEN TEHNYT SYNTIÄ!
Tai ei, minä olen ajatellut syntiä!
Näin se meni. Lähdin eilen illalla kaikkien leivoshaaveilujen jälkeen käymään lähikaupassa yksin. Menin sinne pahat mielessä. Ajattelin ostavani minkä tahansa hillomunkin tai korvapuustin tai JOTAIN, ja menisin yksin pimeään autoon syömään sen oikein ahmien, yhtenä suupalana. Sitten hävittäisin todisteet, enkä puhuisi kenellekään. IKINÄ. Toisin kävi. Ilta-aikaan kaupan leipomotuotteet on jo myyty loppuun. Pullahyllystä löytyy kyllä herkkua 4-10 kpl pakkauksissa, mutta sehän olisi jo liioittelua, vai kuinka? Kiersin varmuden vuoksi karkkihyllynkin, mutta perussuklaa ei nyt vastannut kutsuuni, eikä pikkukaupan irtokarkkihyllyssä myydä vaahtokarkkeja, joihin ehdin kehittämään lievän obsession viime kesän aikana. Ostin siis yhden proteiinipatukan, söin sen pimeässä autossa ja totesin, että himo hellitti, eikä kyseisen makuista patukkaakaan tarvitse välttämättä enää ikinä maistaa.
Eli taas yksi päivä ohi, vähän rimaa hipoen, mutta ei räikeitä sääntörikkomuksia.
Tänään aamuna huijaaminen jatkui. Kävin taas puntarilla, vaikka siellähän minun ei pitäisi käydä kuin maanantaisin. Mitä se hyödyttää näitä väliaikapainoja mittailla? No, kävin kuitenkin, ja maanantain huipputulos varmistui tänään ihan todelliseksi lukemaksi. Olen kuitenkin salaa miettinyt, että kyseessä oli oikuttelevan vaa'an maanantaipila. Tänään paino oli -700g toissapäiväisestä!!!
Vilkaisin hieman tilastoja, minullahan on se Wi-Fillä toimiva puntari, joka lähettää joka punnituksesta dataa muun muassa omenapuhelimeeni. Nyt paino on alimmillaan IKINÄ. Siis koko sinä aikana kun olen kyseisen härpäkkeen omistanut. Armeliaasti olen kätkenyt muinaisen äitiysneuvolakorttini tuntemattomaan paikkaan, mutta jotkut asiat eivät unohdu. Tänään painoni on alempana kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä raskausviikolla 5 tai jotain, ja tämä oli siis kesällä 2010.
Onko enää siis kenenkään edun mukaista puhua vauvakiloista, raskauskiloista tai muusta vastaavasta, joka ikäänkuin siirtäisi vastuun itseltä pois? EI! Ei enää siis raskauskiloja. Mikä helpotus!!!
Selän perkele sai tänään ensimmäisen käsittelynsä. Mielenkiintoisia tuntoja ja tuntemuksia, ja kyllä, jopa ääniä synnytti tuo käsiitely. Huomenna jatketaan. Tälle päivälle ohjeeksi sain lepoa, ja paljon vettä. No DAAAA :D Eipä tässä paljon muutakaan voi.
Nyt palaan siis etsimään siedettävää asentoa sohvalla ja uppoudun elokuvien ihmeelliseen ja parantavaan maailmaan. Lepään ja juon vettä. Ja laihdun :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti