Tänään oli kesän viimeinen (valitettavasti myös toinen) mökkipäivä. Ei ole muka taaskaan ehtinyt. Eli systeemit talvikuntoon ja lumi saa tulla. Tai ei ihan vielä.
 |
| Mökkieväät |
Reissu vaati tietenkin kunnon valmistelut, eli eväsvalmistelut. Laskin, että lounas ja välipala riittävät. Ja olisihan sitä lounaan voinut huonommissakin maisemissa nauttia näin lokakuussa
Kyytipoikana termospullokahvia mustana.
Mutta sitten päivän harmistus, ketutus ja ylitsepääsemätön päänvaiva! Ystävällinen mökkinaapuri oli käynyt jo veneemme kääntämässä ympäri, joka tietenkin piti kipata takaisin veteen, ettei tule uintireissu. Heti alkumetreillä siis selkänikamani L6 (mikäli joku näistä asioista jotain tietää...), sanoi tiks lukkoon! Tunne oli vähän liiankin tuttu. Lihakset jännittyvät "suojaamaan" viallista nikamaa, koko selkä on kierossa kuin korkkiruuvi, eikä tarvitse olla ennustaja tietääkseen, että huomenna enää hädin tuskin kävelen.
Johan täälläkin isoon ääneen kuuluttelin ensi viikon mielettömästä treeniviikosta. Change of plans: nyt toivon kaikki sormet ja varpaat ristissä. että saan ajan, tai vaikka kaksi tai kolme aikaa heti ensiviikolla ainoista osaavista käsistä, joihin luotan, ja joiden tiedän laittavan tämän pirulaisen ojennukseen. Käydäänkö salille? Tuskin. Käydäänkö lenkillä? No jos jalat kantaa, mutta hiki siinä hommassa tuskin tulee, paitsi tuskanhiki.
Nyt kun niitä ruokavaliomuutoksiakin on tulossa, toivoisin sellaisia muutoksia, jotka takaavat mielettömät tulokset, vaikka sormikaan ei liikahtaisi viikkoon.
Kyllä v*tuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti