Päivä 54

Nyt olisi tasan 30 vuorokautta jäljellä. Ihan uskomattoman nopeasti mennyt tämä aika, jonka kuluminen normaalisti kestäisi ikuisuuden. Viikotkin suorastaan lentävät ohi, vaikka normaalisti aika maanantaista perjantaihin on jotakuinkin valovuosi ( noniin nörttiystävät, tiedätte mitä tarkoitan!). Ei siis ihme kun tuntuu ettei saa oikein mitään tehtyä.

Tänä aamuna ei aamulenkistä ollut puhettakaan. Puolisko lähti töihin jo epäinhimillisen aikaisin, ja lapsi porskutteli unta palloon kaikessa rauhassa vähän liiankin pitkään. Kaivelin sitten pölystä ja naftaliinista muutaman vuoden takaisen ostosteeveeihmeen: ZUMBAAAAAAA!!!

Voi luoja! Miksi minua jotenkin nolottaakin puhua asiasta? Pistin visusti olkkarin verhot kiinni ja express-ohjelman telkkariin pyörimään.

Hauskuus vähän karisi siinä, että telkkarissa ei ollut ääntä kuin nimeksi. Eihän sitä sovi ennen aamukuutta vielä mitään desibelidiskoa laittaa pystyyn. Olo oli kuin elefantilla lasikaupassa ja kyllähän se vähän tökki. Ohjelma kesti 20 min. Keskisyke jäi vain 108 tasolle, vaikka korkeimmillaan nousikin jopa 135:n. Kokonaiskulutus tällä 20 minuutin hytkymisellä oli 105kcal.

Epämääräisyydestään huolimatta luulen, että tulen turvautumaan tähän aamujumppaan vielä toistekin. Ehkä valitsen vähän pidemmän ohjelman, ja yritän systemaattisesti nostattaa sykettä heti alusta asti vähän enemmän. Ja voisin pistää verhot vielä visummin kiinni, koska kieltämättä se olo, että joku koiranpissittäjä näkisi minut pomppimassa jumppatopissani ennen kuutta aamulla.... Äh, ei, ei mennä siihen ollenkaan!

Nimpparikarkit

 Meidän lapsella on tänään nimipäivä. Lahjaksi se sai jonkun dishes-from-hell -pillimukin, joka ei varmaan ikinä enää puhdistu, ja karkkipussin. En ole koskaan ollut varsinaisesti irtokarkki-ihmisiä. Irtokarkit tuoksuvat aina paremmalle kuin maistuvat, tai sitten valitsen karkit aina väärin. Edellisessä elämässäni, kun vielä saatoin joskus sellaisia kuitenkin harkita, sekoitus oli aina sama. Muutama limainen hedelmäkarkki, kourallinen noitapillejä, yksi kirpeä omenaremmi  ja liikaa toffeesuklaita, jotka eivät sovi irtsaripussiin lainkaan. MUTTA NYT! Nuuskin lapsen karkkipussia kuola valuen, ja hypin seinille hulluuden partaalla. Kyllä vain, eka päivä uudella ruokavaliolla on tehnyt tehtävänsä!

Toim. huom: tämä on kalkkunaa

Tässä minun uusi välipalani, joka kyllä varmasti tulee olemaan päivän herkku, vaikka rahka-marja-mössöjä ei silti mikään voita. Joulukuussa, kun saa vähän ruveta löysäämään, palaan varmasti niihin marjaherkkuihin takaisin.

Leikkeleillä on aina ollut vähän syntinen kaiku mielessäni. Käsi käy kinkkupaketissa ihan vaivihkaa, samalla kun hakee kaapista jotain muutakin mainoskatkolla, siis eihän leivänpäällisiä nyt syödä ilman leipää. Onko tämä jotain pula-ajan ajattelua, joka kulkeutuu sukupolvilta toisille? No nyt sitä saa sitten syödä, luvan kanssa ja heti puoli pakettia kerralla.

Saa nähdä miten käy pääparkani kun keittelen lapselle iltapuurot. Saattaa muutama päivä mennä totutellessa, mutta eiköhän tämä tästä. Aamu ilman puuroa, pelkällä raejuustolla, sujui kyllä sujuvammin kuin arvasinkaan. Tai sitten se johtui vain kovasta kiireestä, ettei ehtinyt nälkä yllättämään.

Tänään oli toistaiseksi viimeinen "selkäterapia". Kyllä vieläkin kiristi ja narisi, mutta koska jokapäiväinen elämä on ollut siedettävää, ajattelin kokeilla, josko se tästä. Saatan ihan kevyesti kokeilla salitreeniäkin jo pian. Jos ei huomenna, niin viimeistään ensi viikon maanantaina, eli punnituksen jälkeen.

Nyt edessä on suhteellisen rento kotiviikonloppu SIIVOTUSSA kodissa. Äärimmäisen harvinaista herkkua, mitä nyt puolisko on tietenkin töissä. Lähiaikoina voisin käydä lapsen kanssa uimassa, mutta sitä ennen olen järkevä ja sovitan uimapuvun jo kotona, ettei käy siellä sitten nolosti, jos se vaikka pyöriikin päällä liian isona :D