Päivä 44

Nyt parannellaan selkää ja sairaslomaillaan koko viikko. Kävikin ihan hyvin, että pt antoi koko ryhmälle viikon teemaksi LEPO. No sitä tässä ainakin tulee. Ei tarvitse siis stressata, kun tiedän, että muidenkin pitää himmailla. Minullehan on kyllä kroppa sanonut jo parikin kertaa että LEPÄÄ. Ja olen levännyt. Tällaista tuntojen tulkintaa en ole harrastanut varmaan ikinä.

Näiltä on hyvä ottaa mallia

Aikataulut, eli siis ruoka-ajat, menivät tänään kyllä aivan sekaisin. Aamupalalle pääsin vasta klo 10 jälkeen. Aamulla olin niin kipeä, että tuskin pysyin jaloillani, ei siis ensimmäisenä tullut mieleeni puuron keittoon ryhtyä. Lääkärireissun jälkeen sain kuitenkin aamupalan tehtyä, mutta sitten nukahdin.

Lounasaika oli vasta klo 16, eli kiire tulee, jos tänään meinaa kaikki sapuskat saada syötyä.

Tänään sain myös viestiä, että ihan vielä ei ruokavaliotani muutetakaan, koska viime viikon pudotus oli niin hyvä. Nyt varmaan kuluva viikko sitten kertoo, oliko kyseessä vain onnekas sattuma, vai alkaako dieetti todella purra sitkeään elintasorasvaan. Tämä viikko kenties nyt ratkaisee, että mahtoiko kahden kilon viikkopudotus olla vain onnekas sattuma.

Mansikkakeittoa vai "mansikkakeittoa"

Puolimatkan pirulaiset häiritsee ajatuksia nyt aika tauotta. Maailma on täynnä houkutuksia, ja ne alkavat käydä todellakin iholle. Edelleen se suurin himon kohde on käpykakku. Hyvänä kakkosen tulevat huoltoasemalla vahingossa nähdyt kermamunkit. Ja tänään sain kuvassa näkyvän ahaa-elämyksen. No toteutinko sen? EN TIETENKÄÄN! Pople sai mennä takaisin kaappiin odottamaan parempia aikoja.

Jotta elo ja olo olisi vielä haastavampaa, katson nauhalta Koko Suomi leipoo. Kyseisessä jaksossa leivotaan macaronseja ja cupcakeja. Onneksi kumpikaan ei ole erityinen suosikkini edellisestä elämästä. Macaronsit olivat hauskoja pari viikkoa. Halusin vaaleanpunaisia macaronseja aikoinaan lapsen ristiäisiin, ja niitä sitten tuli muutama erä tehtyä. Onnistumisasteesta en sano mitään. Mutta niitä oli paljon, ja ne olivat makeita. UHHUH! Eipä ole sen jälkeen tullut mieleenikään enää maistaa. Mutta paremmalta ne maistuivat kuin ne aidot ranskalaiset, joita eräällä viininsumentamalla sekoilureissulla nautittiin yhden tähden hotellihuoneen lattialla halvan viinin kyytipoikana. 



Mitähän minä selitän?! Ja ketä tässä yritän huijata? Juuri nyt voisin syödä ihan mitä tahansa herkkua, pullaa, leivosta tai kakkua. Mutta olen vahva ja olen houkutusten yläpuolella.