Päivä 29: väliaikatuloksia

Tämä maskotti seuraa minua kaikkialle

Nyt ei tosin lankapäämaskotistakaan ollut oikein apua.... Yritän tässä jäsennellä ajatuksiani niin, että kirjoituksesta ei tule ärräpäitä sinkoileva kiukunpurkaus. Yritän suhtautua järkevästi.

Rivien välistä voinee siis lukea, että tulokset eivät miellyttäneet. Lyödään ne heti tiskiin ja itketään sitten:

Paino -5,4kg (0,7kg)
Vyötärö -8,5cm (-1cm)
Lantio -3,5cm (ei muutosta)
Rinta -5cm (-1,5cm)
Reisi -2,5 (ei muutosta)
Käsivarsi -1cm (-0,5cm)

Eli tuttuun tapaan taas muutos koko aikana, ja suluissa muutos viime viikkoon.

Nyt on sentit tiukassa, viime viikolla oli grammat. Kun ei tapahdu niin ei tapahdu. Ja sen voin sanoa, että yritetty on ihan sata lasissa. Eli pientä matalapainetta tiedossa täksi päiväksi.

Nyt ei muutenkaan aamu mennyt ihan putkeen. Raejuusto oli loppu ja kaasutin heti aamulenkin jälkeen toiselle puolelle kaupunkia ainoalle avoinna olevalle liikenneasemalle. Heti ensimmäisenä vastaani tuli kylmähylly, jonka oli kauttaaltaan peitetty ilmoituksilla
"KYLMÄLAITTEET EPÄKUNNOSSA, TUOTTEET EIVÄT OSTOKELPOISIA".
Justiinsa. Raejuustohylly onneksi oli toiminnassa ja tuote ostokelpoista, mutta yhden yhtäkään rasvatonta versiota ei kaupasta löytynyt. Eli tämä päivä mennään räikeästi rasvajuustolla. Onhan se 2% rasvapitoisuus ihan huikea...

Tänään en enempiä päivittele. Tiedossa tiukkaa aikatauluvääntöä, vielä tiukempaa salitreeniä ja loppupäivästä toivottavasti vauvakyläilyä. Omalla jälkikasvulla nenä vuotaa, mutta itse suljen nyt kaikki kanavat mahdolliselta syyslenssulta, koska viimeaikaisten tulosten valossa millekään sairastamiselle ei nyt ole sijaa elämässä.

Päivä 28

Nälkä! Mikä ihana tekosyy....  Tai sitten ei! Salakavala nälkä hiipi eilen illalla vieraakseni, äärimmäisen kutsumattomana, ja ilostuttaa läsnäolollaan myös tänään. En voi sanoa kaivanneeni. Nälättömyys on ehdottomasti mukavampi olotila kuin tällainen ontto kolo vatsan seutuvilla. Onko tämä tunne tullut nyt jäädäkseen? Onko elimistöni nyt neljässä viikossa tottunut uuteen päiväjärjestykseensä, ja ilmoittaa nyt minulle, milloin on seuraava ruoka-aika. Jännää on sitten huomenna kokea, millainen olo on treenipäivinä. Tähän saakkahan etenkin treenin jälkeen on kaikista vähiten tehnyt mieli mitään nestettä tukevampaa.

Oi niitä aikoja...

Nälkä. Se on jännä tunne. Ennenvanhaan, nuorena ja tyhmänähän sitä luuli että nälkä ja laihtuminen ovat jotenkin sama asia. Voi luoja! Muistan kuinka pudotin  kymmenkunta kiloa ennen ylioppilasjuhliani! Elin pelkällä näkkileivällä ja salaatinlehdillä :( Juoksin, kävin kuntosalilla vähän nostelemassa tyttöpuntteja, ja juoksin. Ja jumppasin peppulihaksia suljettujen ovien takana asuntolassa erään pettämättömän janefonda-tyylisen ohjeen mukaan. Onneksi lakkiaispäivä koitti, eikä sen jälkeen enää tarvinnut.



Tässä siis vastalöydetyn näläntunteen ja vähän epämukavan paksun olon valossa odotan enemmän kauhulla kuin innolla huomisaamun puntarointia. Sieltä voi tulla ihan mitä vaan! Tässä kotisohvalla tyhjää toimittaessani ja vain päivän ruokahetkeä odottaessa huomaan myös, että on vähän vaikea VAIN OLLA. Siis että ei mitään liikuntasuoritusta tänään tiedossa. Ja tänään sitten tosiaan vaan ollaan. Meidän perheen pienimmäinen on jo omalta osaltaan pitänyt huolen siitä, että suklaankulutus kuitenkin pysyy taloudessa vakiona, vaikka äiti onkin nyt totaalikieltäytyjä. Minä itse kaivoin naftaliinista vanhan ystäväni, ja virittelen bff-suhdetta uudelleen pitkän kuivan kauden jälkeen. Saanko esitellä, pinkki miniPC:

Tämä laite on meillä koristanut lähinnä kirjahyllyä siitä saakka kun Mac tuli taloon, eli kauan. Hyvin toimii edelleen! Päättelin, että tämä sylissä on mukavampi kirjoitella blogia ja ylläpitää virtuaalisosiaalista elämää, kun tihrustaa kännykän näyttöä, joka kesäisen Turkin matkan seurauksena itseasiassa sekin on noin 578 osassa :D Välillä hiljaa mielessäni himoitsen jonkinlaista tablettia, mutta eikö tämä nyt ajaisi toistaiseksi saman asian?

Yksi asia, mistä en tykkää sitten yhtään, on erään saksalaisen halpakaupan vasta-avattu paistopiste. No, mikä pakko siellä on sitten käydä? Ei onneksi mikään. Tänään kävin viimeksi. Ostin suklaamuffinit (anteeksi, pidän kyllä enemmän siitä kielitoimiston tuomitsemasta sanasta MUFFINSSI) perheelle. Muffinit kuuluvat siihen äärimmäisen harvinaiseen ei-listaani leivoksissa, samaan sarjaan kuin kuivat, teollisesti valmistetut  donitsirinkilät ja kuivakakut. En tykkää. Ja sitten on aina niitä poikkeuksia. Arnoldsin donitsit, oman murun tekemä Arabialainen maustekakku ja sitten... Noita muffinsseja nyt en tietenkään ole maistanut, mutta puristelin ne hyvin ja seurasin vierestä sellaisen syöntiä. Toivon, ettei minun tarvitse ikinä sellaista syödä!

Mutta nyt on sitten tasan neljä täyttä dieettiviikkoa takana. Kolmasosa koko projektista. Ja voitte uskoa, että laskeskelen jo euroja ja veronpalautuksia ja joululahjoja ja pullonpalautusrahoja (!), että voisin ostaa pt E:n itselleni vielä toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Tai kuudeksi.... tai vaikka vuodeksi. Kahden viikon päästä ollaan jo puolessa välissä. Tänään sitten myös aloittaa toinen ryhmä, ja siitä tulee hauskaa! Saan uuden vertaistoverin itselleni :D Heti huomisesta alkaen ystäväni L liittyy diettaajien iloiseen joukkoon loistavan pt:n valvovan silmän alla.

Päivä 27

Tänään kävin vähän sikailemassa Kärkkäisen sikapäivillä. Päivän ohjeistus itselleni kuului "älä osta mitään". Mitä mä olisin edes voinut ostaa, kun en kerran vaatteita? Arvatkaas, miten kävi?

Yksi henkilövaaka sieltä lähti mukaan ystävälle, joka aloittaa oman 12 viikon Superdieettinsä HUOMENNA!!!! JEEE!!! Ja vieläpä saman pt:n kanssa. Kyllä tämä teknologia on hienoa. Seisoin siellä puntarihyllyllä, valokuvasin kaikki ja lähetin viestinä eteenpäin, että MIKÄ NÄISTÄ :) Ei muuten olisi välttämättä löytynyt mieleistä. Ja minulla on vahva aavistus, että siitäkin taipaleesta saadaan blogi luettavaksi, toivotaan.

Ja minä sain sen himoitsemani heijastinliivin, joka EI LEPATA! Eikä hiosta! Eikä tee mitään muutakaan kuin on PINKKI ja HEIJASTAA!

Vähän pöljän näköinen yksistään tuo liivintapainen, mutta uskon, että toimii! Ja nyt sitten taas odotetaan, tulejomaanantai. Että pääsee testaamaan ja mittailemaan ja puntaroimaan.

Päivä 25 ja 26

Eilinen, 25. päivä oli kokonaisuudessaan niin paljon hanurista, että ei ansainnut omaa blogimerkintäänsä. Iltaa kohden tunnelma kuitenkin pelastui. Sain kuin sainkin kanavoitua iltapäivän väsymyksen ja ketutuksen Body combat -tunnille, ja kyllä lähti! Jos jollakulla eilen illalla korvia kuumotti, niin kyllä, minä se olin, ajattelin lämpimiä ja läheisiä ajatuksia hakatessani kuvitteellisia vihollisia!

Koska teeni ajoittui iltaan, myös päivällinen ja iltapala vaihtoivat paikkoja, ja herkullinen pasta-parsakaaliateria nautittiin klo 21:30. Ja koska kaikki oli muutenkin jo ihan epäjärjestyksessä, ja kaveri pyysi vielä kahvittelemaan, totesin että mikä jottei. Nautimme siis paikallisen liikenneaseman tarjoamasta isosta take away -kahvikupillisesta lähes puolille öin eli sulkemisaikaan saakka.

Tänä aamuna sitten rohkaisin mieleni ja lähdin ajan säästämiseksi aamuaerobiselle suoraan kotiovelta. Synkkään ja pimeään ulkoilmaan, sateeseen tottakai! Mutta jostain syystä ei se ollutkaan niin kamalaa! Juostessa tuli äkkiä lämmin, jalat jaksoivat kantaa, ja sateen pystyi tietoisesti sulkemaan ajatusten ulkopuolelle. Lenkkimusiikiksi valikoitu tänä aamuna The Best of Uriah Heep. Temmollisesti ei missään tapauksessa parasta juoksumusiikkia, mutta sitä kuunnellessaan todella tuntee elävänsä ikuisesti. Olisin ehkä taas juossut maailman ääriin saakka, ellei aika olisi ollut rajallinen.  

Olen muuten ihan varma, että sateessa juokseminen kuluttaa vähintään 50% enemmän kaloreita, ihan vaan silkasta ketutuksesta ja sitkeydestä. Lisäksi oman henkikultani suojaamiseksi pukeuduin siihen purjemaisesti lepattavaan heijastinliiviin. En ota kantaa nyt siihen, kuinka monta nanoyksikköä se lisäsi ilmanvastusta ja raejuustonkulutusta.

Iltapäivällä otin varaslähdön töistä viikonloppuun. Täynnä tarmoa ja energiaa suunnistin salille. Tarmo ja energia riittivätkin pitkälle, sain piiskattua itsestäni jälleen kerran uusia ulottuvuuksia esiin. Suunnittelin jopa heti perään perjantain kunniaksi ylimääräistä tunnin juoksumattosessiota, mutta pakko myöntää puhdin loppuneen puolen tunnin jälkeen. Pukkarissa tasoittelikin henkeään sitten melko tunnistamaton ja tutiseva ihmisraunio. NIIN SIISTIÄ!!!!

Tänään töissä nautiskeltiin munkkikahveja, ja melkein liikutus valtasi mielen kun meitä diettaajiakaan ei oltu unohdettu <3

Eipä ollut vaikea valita

Koko projektin aikana otan enemmän tai vähemmän valokuvamateriaalia, joista voin  itsekin objektiivisesti seurata kehitystä. Toistaiseksi suurin osa noista kuvista jää ainakin toistaiseksi julkaisematta, mutta tänään isäntä halusi kuvata mun mielettömiä selkälihaksiani... siis siellä jossain :D Kotosalla meidän keskinäinen vitsi kyllä useimmiten on mun teräksiset pakaralihakseni, mutta niistä ette saa kuvaa (eikä niistä sellaista edes ole)!

Love doesn't need handles lukee salilla

Otetaan samanlainen kuva sitten myöhemmin, katsotaan tapahtuuko mitään. Näiden omakuvien myötä mennään muutenkin niin vahvasti epämukavuusalueella, että tässä ei voi tapahtua muuta kuin ihmeitä. Mutta koska se epämukavuusalueelle siirtyminen on erittäin suositeltavaa, niin mennään sitten rytinällä.

Päivä 24

Aamulenkitön päivä. Olipas autuas aamu. Heräsin kuitenkin jo klo 5:45 ja vietin mielenkiintoisia hetkiä... No, sen Ripped Hardcore rasvanpolttokapselin kanssa. Nyt tiedän, millä unihiekat karisee takuuvarmasti silmistä ;)

Eilen illalla vielä salilla pistäytyessäni jopa kolme kollegaa oli paikalla samaan aikaan. Tulin NIIIIIN äärettömän hyvälle mielelle tänään töissä, kun eräs heistä tunnusti tunteneensa jopa lievää kateutta nähdessään minut niin reippaana, niin motivoituneena ja niin silminähden innostuneena liikkumaan, ja kuinka elämänilo ja hyvä olo suorastaan säteili tahkotessani rasvamolekyylejä hajalle crosstrainerilla. Jotenkin näin se meni :) Ja siitä tuli kyllä oikeasti hyvä mieli. Ei tietenkään siitä kateudesta, mutta siitä että hyvä oloni oikeasti näkyy ulospäin.

Oikea minä, tai entinen minä, tai se arkiminä, ei oikeasti ole kovin herkästi innostuva saati ilostapursuileva päivänpaiste. Maailma on tehnyt minusta vähän melankolisuuteen taipuvaisen synkistelijän ja pessimistin, ja siksi olen itsekin yllättynyt näin nopeasti tapahtuneesta muutoksesta. Toistaiseksi tämä ilo kantaa tasan tarkkaan salilta lenkkipolulle saakka, eikä ylety vielä esimerkiksi kodinhoitoon tai muihin nimeltämainitsemattomiin jokapäiväisiin asioihin, mutta askel kerrallaan.

Kiitos, työkaverini (tiedän että luet tämän varmaan jossain vaiheessa) <3

Suoraan töistä menin taas salille. Uusintakierros maanantaina nostetuille painomäärille. Tuli hyvä fiilis myös siitä, että sain itse itseni tutisevaksi aladobiksi, ilman että kukaan huusi vieressä jaksamaan vielä senkin jälkeen kun ei enää jaksanut. Tehokkaasti ulkopuolisia ääniä vaimentavat luurit vaimentavat myös sen oman ähinän ja puhinan ja muut kivat äänitehosteet, mutta se nyt ei ehtinyt tulla mieleenkään, kuinka nololta se näyttää tai kuulostaa kun ei jaksa ja silti jaksaa.

Olen tässä kesän aikana tullut siihen tulokseen, että erilaiset urheilusuoritukset eivät välttämättä olekaan fysiikasta kiinni. Tarvitaan melkosta "kanttia" että yrittää. Se on ihan puhtaasti pääasia, että päättää haluta kokeilla. Tänä kesänä mä olen puhtaasti sitkeydellä ja päättäväisyydellä ylittänyt itseni monessa asiassa. Oikeastihan minä olen synnynnäinen sohvaperuna, musiikkionpelastanutminuturheilulta -nörtti.

 Kun vihdoin koko talven piinanneet selkäkivut saatiin kuriin, lähdin juoksemaan. Testailin maksimisykettä ja pidensin matkoja, mutta JUOKSIN! Ja olin onnellinen. Sitten juoksin elämäni pisimmän yhtäjaksoisen matkan 10,4 km aikaan 1h 19min, ja olin onnellinen. Tuo aika piti vielä ennen talvea rikkoa, mutta sitä nyt ei tainnut tapahtua. Sitten lähdin eräänä arki-iltana polkupyöräilemään. Pyöräilin neljä tuntia, 60 km. Ja olin onnellinen. Ja sitten pyöräilin 160 km yhden viikonlopun aikana, ja vietin maailmankaikkeuden parasta laatuaikaa itseni kanssa. Ja kaikki oli kiinni vain siitä, että uskalsin. Ainahan oli takaporttina soittaa jollekulle, että en mä nyt jaksanutkaan. Mutta en soittanut. Ja jos tuntui, että väsyttää, niin ajattelin aina että "ei matka tapa vaan vauhti", hidastin, ja taas jaksoi.

On myös korvien välissä se uskallus latoa se 150kg niitä painoja koneeseen. Hengittää, etsiä se oikea liikerata, että jaksaa eikä satu. On korvien välissä jaksaa vielä viimeiset toistot, vielä viimeinen sarja, koska mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? 

Koska nyt sain vähän purettua tätä henkistäkin puolta tekstiksi, on hyvä lyödä LÄSKIKSI koko homma. MINÄ JOIN TÄNÄÄN CAPPUCCINOA!!! En edes keksi mitään selitystä asialle. Niin vain kävi kun tarjottiin. Se maistui hyvälle ja lämpimälle ja ainakin sadalletuhannelle kalorille.





Ja vielä vähän ruoka-asiaa. Meidän asunto haisee nykyään PARSAKAALILLE. Haju tulee ulko-ovella vastaan kuin nyrkki päin naamaa. Äärimmäisen viehättävää. Onneksi meillä ei koskaan käy ketään. Täytyy alkaa polttelemaan jotain hajukynttilöisiä. Sitten lupasin kertoa siitä maailmanmullistavasta ruokakokeilusta.

Lékuen höyrykääre

Tällainen pötkö vaan uuniin

Tässä on ideana se, että kaikki ainekset kurkkua lukuunottamatta tuonne käärön sisään, mausteet ja uuniin. Asteita jonkun verran, useimmiten se on kai noin 200, ja tunteroinen... ehkä. Riisitkin kypsyvät pohjalla kun muista aineksista irtoaa sen verran nestettä. HUIPPUHELPPOA, joka kerta hyvää, ja aina maistuu. Mitä nyt määrä on edelleen ihan järkyttävän suuri :D Noita kun olisi kaksi... Mutta en raaskinnut vielä ostaa. 

Tässäpä sitä taas yhdeksi päiväksi, tuntoja ja tunnustuksia.

päivä 23

Tänään oli sellainen päivä, että aamulenkit ei muuten onnistunut kuin turvallisesti syyskylmältä suojassa sisätiloissa. Olikin ihan käypä vaihtoehto viedä lapsi hoitoon, ja sitten salille juoksumatolle hoitamaa aamureipastelut. Näinä päivinähän toimitaan sitten niin, että aamupala kulkee repussa mukana työpaikalle.

Koska en ole ikinä elämässäni syönyt kelvokasta mikropuuroa, keitän puuron kotona valmiiksi, ja tupperwareja säästääkseni sekoitan aamiaisainekset jo kotona yhteen isoon kulhoon (joka itseasiassa on Ikean). Tänään jopa tunsin kevyttä noloutta nauttiessani aamuherkkua töissä, koska onhan se nyt ihan JÄRKYTTÄVÄN näköistä:

Herkkujen herkku!

Mutta hei! Maku on ihan ok :D

Meille tähdennettiin heti alussa, että ruoka on polttoainetta eikä nautinnon lähde, ja sitä se näköjään nyt onkin. Alkaa olla melko sama, mitä sitä syö, kunhan vaan syö.

Pt:ltä tuli palaute tuloksista, ja se oli aika lailla sitä mitä odotinkin, onneksi. Eli suunta on oikea, vaikka tahti hidastuisikin. Ja jälleen kerran totean itselleni, että TÄRKRINTÄ ON OLLA ITSELLEEN REHELLINEN. Ja sitä olen ollutkin.

Illalla innostuin vielä lähtemään salille crossarilla hoitamaan yhden viikon aerobisista treeneistä. Juomana oli Leaderin Carnitine -rasvanpolttojuoma, nolla kaloria. Hyvää, mutta ei niin herkkua kuin se Fastin mojitodrinksun makuinen :D 55 minuutissa ehdin kuuntelemaan Haloo Helsingin uusimman albumin Sptifysta, pohtimaan syntyjä syviä ja polttamaan 750 kcal :D

Joko tässä olis päivä pulkassa, että sais painaa päätä tyynyyn? Huomenna salitreeni, mutta ei aamulenkkiä. Annan vähän armoa taas kipuileville koivilleni, jotka eivät onneksi ottaneet crosstrainerista itseensä. Heti kun mulla kasvaa sormissa nahka, neulon reumalangasta jotkut ihqusäärystimet. (Pari viikkoa sitten enterovirus otti ja loi nahat käsistä, harmitonta, kivutonta mutta vähän kuvottavaa)

Päivä 22: väliaikatuloksia

Totuuden hetki koitti taas tänä aamuna klo 5:45, ennen aamulenkkiä.

Eilen kun maalailin niitä juminpiruja seinille niin sieltähän se sitten tuli. Vaikka tiedän, että ei se puntarin lukema ole kuin osa totuutta, silti se pistää vähän ketuttamaan.... Mutta tässä ne tulokset, koko ajalta, ja viime viikosta:

Paino -4,5kg (-0,5kg)

Vyötärö -7,5cm (-2,5cm)

Lantio -3,5cm (-2cm)

Rinnanympärys -3,5cm (-1cm)

Reisi -2,5cm (-0,5cm)

Käsivarsi -0,5cm (ei muutosta)

Ensimmäisen viikon tulokset

Toisen viikon tulokset

Projektia on takana neljännes ja senttejä on nyt kokonaisuudessaan häipynyt kuitenkin 17,5! Nyt eletään sitä ihana ärsyttävää vaihetta kun kaapista ei löydy mitään päällepantavaa. Vanhat housut ei toki enää kiristä, mutta ei ne kyllä oikein istukaan, ja uusia en piru vie osta :) Kaapissa onneksi löytyy kivoja "tavoitefarkkuja" ihan useammat, joita voisi sitten muutaman viikon päästä ruveta sovittelemaan päälleen.

Kuntosalille suuntasin heti töiden jälkeen. Salipäivinä työkassista löytyy aina melkoinen valikoima eväksiä. Parhaimmillaan siellä on sekä aamupala, lounas että välipala. Ja kuten on varmaan käynyt selväksi, ne annokset eivät ole mitään pikkuruisia. En tiedä, kuinka paljon ärtymystä herätän kollegoissa, kun jatkuvasti on joku eväspurkki työn alla :D

Tänään olikin evästys tarpeen, sillä koitti se suuri hetki: painojen lisäys! NYT MENI TREENI PERILLE! Se meni niin, että tuntui, ja naisellinen söpöstely oli toiminnasta kaukana :D Se jalkaprässitavoite, 150kg... Se meni jo tänään. Tein kolme sarjaa 145 kilolla, ja viimeset 15 toistoa vielä 150 kilolla. Ja kaikkeen muuhunkin sain lisättyä "pykälän verran", laitteissa siis.

Huomenna odotan jännityksellä palautetta pt:ltä viikon tuloksista. HUH! Mutta ajattelen sen näin, että koska itse tiedän tehneeni oikein, ja itse tiedän, että en ole missään asiassa huijannut, en muita enkä edes itseäni, voin olla ihan hyvillä mielin.

Spaghetti pollo arrabiata con broccoli, toisin sanoen samaa ruokaa kuin aina ennenkin :D

Lisäravinnepuolesta sen verran, että aamuisin nautittava ihana, vadelma-arominen rasvanpolttaja Star Nutritionin Ripped Hardcore on todennäköisesti alkanut oikeasti toimimaan. Kyllä meinaan tuli niin vahvat lämpöefektit sisuskaluihin tänään aamujuoksulla. Ei haittaa, vaikka vähän syysilma vihmoo kun on sisäistä lämmikettä. Varmuuden vuoksi ostin vielä astetta stydinpää chilirouhetta tänään kaupasta, että pysyn lämpimänä ympäri vuorokauden - sisäisesti. 

Sitten meidän pikku puistokemistien piti mennä katsomaan, mitä nämä pikku taikakapselit ovat oikein syöneet :D Olo oli kuin lapsena pienessä pahanteossa! Valkoinen on pelkkää kapseloitua hyvyyttä, eli vitamiineja ja mineraaleja. 

Päivä 21

Huh! Kolme viikkoa plakkarissa! Täysin kurissa ja nuhteessa, ei pienintäkään lipsahdusta eikä repsahdusta. Ja voi kyllä, ympärillä on vedetty herkkuja kuin missäkin piparkakkutalossa konsanaan.

Tehoseuranta päättyy myös toivottavasti tähän päivään. Perjantaihin asti kokosin siistiä, kronologisesti etenevää toimintakertomusta word-tiedostoon, mutta viikonloppu on puhelimessa sekavina sports tracker -ilmoituksia ja muistiinpanoina. Yritän ne huomenna sitten kääntää selkoformaattiin.

Oikea pohje ei tykkää juoksemisesta. Se suuttui sen verran eilisestä lenkistä, että tänään jätin aamuaerobisen tekemättä. Siksi että HUOMENNA aloitan uuden treeniviikon. Siis jotta pystyisin aloittamaan. Ja nyt ei siihen saa enää tulla aukkoja! Vähän harmitti, mutta tiedän, että vapaapäivä oli järkipäätös.

HUOMINEN JÄNNITTÄÄÄÄÄÄÄ! Huomenna katsotaan heti aamusta väliaikatulokset. Olo ei taaskaan ole kovin odottava, ja kuitenkin on. Pelkään sitä jumia, hidastusta, jotain, joka kuitenkin tulee. Jossain vaiheessahan se tulee. Tai sitten ei, mistäs sen tietää.

Huomenna myös lisään salitreenissä painoja :D ihan hurjaa!

Nyt otan vielä irti viimeisetkin viikonlopun rippeet, nautin HBO:n sarjatarjontaa ja raejuustoa. Olo on ihan tyytyväinen, mutta ei liian :)

Päivä 20

Energiatasot vaihtelee ihan hurjasti, joka toinen päivä jotain, ja joka toinen päivä jotain ihan muuta... Tänään voisin taas koteloitua johonkin vällyihin ja odottaa kevättä. Väsyttää, laiskottaa, ruoka ei maistu, tai maistuu mutta ei mahdu. Jaloissa tuntui siltä, että aamulenkki tehtiin vaatimattomalla noi sadan lyönnin keskisykkeellä. Muuten päivä onkin kulunut lähinnä itsensä lämpimänä pitämiseen. Jos tarkkaan kuuntelee, niin siellä varmaan sisuksissa kohina käy kun rasva palaa, joten antaa paleltaa. 

Tälläkään viikolla ei nyt ihan täyty liikuntasuositus, eli kolme aerobista treeniä. Se siis tarkoittaa kolmea tunnin kestävää korkealla sykkeellä tehtyä treeniä. Ryhmäliikuntatunnithan olisivat oivia tapoja kuitata aerobiset pois to do -listalta. MUTTA... Jokin siinä hommassa nyt mättää. Yleensä se on kellonaika. Kello on joko liian vähän tai liian paljon tai sitten jotain muuta. Tekosyitä, tiedän. Ja olenkin aerobiset kuitannut sitten pidemmällä, yksinäisellä juoksulenkillä. Ja koska juokseminen on niin ihanaa <3 niin miksipä sitä ei nyt sitten harrastettaisi niin kauan kuin ilmoja pitelee.

Tässä on laiskaa lauantaita vielä monen monta tuntia jäljellä, ja jäädyn pystyyn ajatuksestakin, että joudun tänään vielä pistämään nenäni tuonne syksyiseen hyhmään, eikä edes ajatus universumin parhaasta ja miellyttävimmästä ja innostavimmasta ja kaikkein superlatiivisimmasta reitistä lämmitä. Ei sielua eikä ruumista. NYT ON KYLMÄ! Taidan ajoittaa sen niin, että pääsen heti lenkin jälkeen kuraisena ja litimärkänä saunaan lämmittelemään.

Ja tunnustan! Sitä lihashuoltoa en ole vielä kertaakaan tehnyt! Kohta salilla saadaan viikko-ohjelmaan lisää ohjattua venyttelyä, mutta nyt kun sitä on vain kerran viikossa, keskiviikkoisin, ei se oikein ole sopinut. Omatoiminen venyttely on yhtä tyhjän kanssa. Kulutan siihen aikaa maksimissaan 10 minuuttia, ja kyllästyn. Ajatus kokovartalohieronnasta alkaa olla aika houkutteleva... Voisin ehkä miettiä jotain välitavoitteita ja palkita itseni jotenkin, koska yhden yhtä vaateriepua tai kenkäparia en aio hankkia ennen joulualennusmyyntiä. Jotta muutos on tarpeeksi dramaattinen, edes hiustenvärjätystä en aio itselleni suoda ennen kuin 84 päivää on kulunut.

Nyt järjestän sisuskaluni uudelleen, jotta saan välipalan johonkin väliin sopimaan. Sitten, vähän myöhemmin,  eriytän mieleni ja kehoni toisistaan ja lähden sinne juoksemaan, enkä ajattele sitä sen enempää!

Tänään tuntuu tältä

Päivä 19

Nyt on tämän viikon kolme salitreeniä suoritettu, ja vieläpä ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti! Aamuaerobiset, joita pitäisi olla neljästi viikossa, pääsivät minusta johtumattomista syistä käyntiin vasta eilen torstaina, näin ollen saan koko viikonlopunkin nauttia aamulenkeistä. Mutta ei haittaa, koska tänään iltasella auton nokka käännettiin kohti landea!

Iso amazonin egoni sai roimasti buustia tänään salilla, jalkaprässissä, missäpä muuallakaan :) Laite oli aluksi varattu parimetrisen atleettimiehen toimesta, ja kun se vapautui ja mies alkoi poistamaan levypainoja, pyysin jättämään loput paikoilleen.
"Ai nää vai, tässä on 80kg?!" Joo joo, kaikki. "Siis jätän tähän vai?" Kyllä, ja laitan vielä vähän lisääkin :D

Suoritettuani omat sarjani eräs tyttö odotti jo vuoroaan prässiin. Sanoin hänelle, että levyjä on 100kg, ja sain vastaukseksi epäuskoisen "TÄH?! No ehkä mä otan vähän pois"

Minä ja mun teräspakarat <3

Oman pt:ni sattui olemaan tiskillä ja ohimennen kysyin hieman treenituntumasta. Kun nyt vasta kolmannen sarjan viimeiset toistot tuntuvat, no, pahalta. Ei siihen kuulemma kuole jos sattuu :) no ei varmasti! Selvisinhän siitä ensimmäisestäkin treenistä, vaikka en ollut ihan täysin luottavainen että selviäisin. Ja nythän on niin, että seuraavana päivänä sängystä pääsee ylös ongelmitta. Joten ensi viikolla tapahtuu jotain jännää :D katsotaan sitä sitten maanantaina!

Pari kertaa olen nyt kokeillut treenin aikana myös L-karnitiinia sisältävää rasvanpolttojuomaa. HERKKUA!!!! Ja mieletöntä juoda jotain muuta kuin vettä! Ja jos se vielä polttaa tätä syvälle juurtunutta elintasoläskiä, luulen että sen keksijälle pitäisi antaa joku Nobel. Karpalon makuinen Fast oli hyvää, mutta vihreän teen makuinen oli kuin.... Kesäinen lonkero tai eksoottinen drinkki!!! Ihan huikea elämys :D

 

Viikko päättyy taas kerran mihinkäs muuhun kuin lätyn käryyn. Joopajoo, lapsi sai iltapalaksi lättyjä. Automatkalla ilmassa haisi selvästi Pätkis ja King size Tupla. Eipä tässä sen kummempia. Odotan, että kello on ilta ja nautiskelen oman herkkuiltapalani. Viittaan kintaalla tuollaisille suklaalättyorgioille, koska odotan jo maanantaita ja seuraavia väliaikatuloksia.

Päivä 18

Tällä pitäisi piristyä...?

Huh! Tänään on ollut vireystasot niin pakkasen puolella, että. Aamuaerobinen starttasi vihdoinkin tälle viikolle klo 6 aamulla, ja jalat oli niin lyijynraskaat, ettei millään homma edennyt. 35minuuttia sain sitten hölköteltyä eteenpäin aamuhämärässä ja tihkusateessa. Olisin voinut kuuman suihkun jälkeen kääriytyä takaisin petiin ja peiton alle, mutta ei! Aamupuurot naamariin ja elantoa tienaamaan.

Sama alavireisyys ja raskaus jatkui töissäkin. Vaikka mulla on noin pirtsakka kahvikuppi, kuten kuvasta näkyy, ei se sisältö tehnyt muuta kuin olon entistä raskaammaksi.

Jotenkin oloon sopivasti PT kirjoittelikin pitkän ja avartavan tietoiskun levon tärkeydestä kehityksen kannalta. Tästä tuli siis lepopäivä. Vähän ansaittu ja paljon tarvittu lepopäivä. Itseasiassa, jos ruokailuaikataulut eivät olisi venyneet ihan mahdottomiksi, niinkuin tekivät, olisin jo tiukasti höyhensaarilla klo 21:12.

Tehoseuranta on turhauttavaa! Raportista tulee kilometrien mittainen. Ohjeiden pilkuntarkassa noudattamisessa on se hyvä puoli, että selviän aika lailla copy-pastaamalla koko hommasta, kun vaan tarkennan kullekin aterialle oikeat laadut.

Minulla on uusi ruokahitti, mutta kerron siitä sitten kun ehdin sen valokuvaamaankin :) Nyt se katoaa ääntä nopeammin valmistuttuaan, eikä ole päässyt valokuvaan vielä kertaakaan. Mutta nyt lähden kiireesti lapioimaan iltapalaraejuustot vielä kitusiin, että pääsen nukkumaan <3

Päivä 17

Tänään on se päivä, kun voi taas huokaista, että ÄITI ON VÄHÄN VÄSYNYT.

Tarjoutui tilaisuus salitreenin jälkeen jäädä suorittamaan "sanktiotreeni", eli 45min reipastahtista menoa crossarilla tai juoksumatolla. Kyllähän sitä tuntee nyt tehneensä! Tehoseurantaan kuuluu nyt ilmoittaa syömisten ja juomisten lisäksi ne kaikki sykkeet ja kalorit, mutta minulla on vielä pohdinnassa, miten mä tän kaiken informaation jäsennän "paperille", jotta siinä on järkeä.

Se pt:n palaute odotti minua aamulla töissä, ja kyllä! Nyt kelpaa! Tässä ollaan kuitenkin niin alussa, että niistä sanoista ei kannata ylpistyä, vaan mitä nöyrimmin ponnistelen jatkossakin kohti entistä parempia tuloksia. Kotona perhe tukee niin täysillä, ja töissäkin on aivan mahtavat tukijoukot :D

En vieläkään jaksa käsitellä perhe-elämää, mutta sen verran huono omatunto kolkuttaa, että kun lapsi pyysi iltapalaksi lättyjä, niitä lapsi myös sai. En edes harkinnut maistavani :D

Päivä 16

Päivällä ajattelin, että tämän päivän kirjoitukseni sisältäisi vähän syvempää pohdintaa treenin ja perheen yhdistämisestä, eli sitä perinteistä hyvä äiti - huono äiti -märehdintää. Mutta ei kuitenkaan. Tulikin muuta mieleen :) Se on niin syvä suo, mutta sinnekin vielä päästään.

Projektiin kuuluu pt:n palaute väliaikatuloksista sähköpostitse, mutta vaikka tulokset olen täälläkin jo julkaissut, E.n palaute odottaa minua työsähköpostissa, lukaisen sen siis huomenna. Heti aamusta. Tottakai kiinnostaa, mitä sieltä tulee. Itse olin positiivisesti yllättynyt tuloksistani, mutta kuten eräs lempilauseeni kuuluu:

Tyytyväisyys tappaa kehityksen!

Näin se vaan on. Sitten kun oma peilikuva alkaa miellyttämään, on ihan turha kuvitella, että tekisin mitään sitä muuttaakseni. (ja nyt älkää kukaan sitten ajatelko mitään että no miksi sitä sitten pitää muuttaa, se ajatus on oravanpyörä, ja nyt on valittu tämä tie)

Tämä projekti etenee siis ryhmänä, pienempinä joukkueina kolmen eri valmentajan johdolla, ja tottakai yksilötasolla. Nyt kävi niin, että minun ryhmälleni napsahti TEHOVIIKKO.  Huomisesta alkaen KAIKKI kirjataan ylös: syödyt ruoat, juodut vedet, liikunnat. Ihan kaikki! Periaatteessa vähän ärsyttää, mutta toisaalta, mikäs hätä tässä. Kun tähänkin mennessä on soiteltu nuottien mukaan, niin ei kai se sen kummempaa ole kuin siirtää sama paperille. 

Tehtäväksi annettiin myös ilmoittaa maksimisykkeet ja keskisykkeet ja poltetut kalorit, jos käyttää sykemittaria. Se tahtoo aina joskus vähän jäädä kotiin hyllynkoristeeksi, ja nyt onkin hyvä syy ottaa se joka päivä käyttöön. Ja tästä päästäänkin appsien lempilapseeni: Sports Trackeriin. 

Sisäinen analyytikko minussa haluaa nähdä dataa ja diagrammeja ja tilastoja ja kuvaajia, ja mikäs sen parempi värkki kuin Sports Tracker. Sinne tallentuu kätevästi puhelimen mukana kaikki kävellyt ja juostut kilometrit, ja nyt sykevyön mukana sykkeet ja kalorit, ja kartat ja nopeudet ja kierrosajat ja, ja, ja.... Miten tehtiin mitään ennen älypuhelimia?!? Kysyn vaan :D

Koska aerobisen treenin tulisi kestää 60 minuuttia, seuraava pähkinä purtavaksi onkin, mistä keksiä sopiva reitti, jonka kiertämiseen menisi se tunti. Voihan sitä toki jäädä vartiksi lähiöön omaa kortteliaan kiertämään, mutta ehkä on parempikin ratkaisu.

Sports tracker pääsee heti huomenna seuraamaan myös salitreeniä, nouseeko syke samalla kun rautakin? Ja huomisesta lähtien jokainen suolagrammakin on paperilla ylhäällä. 

Päivä 15: väliaikatuloksia

Tästä tulee nyt pikapäivitys tulosten muodossa. Kahden viikon tulokset:

Paino -4,1kg (viime viikosta -1,6)
Vyötärö -5cm (-2,5)
Lantio -1,5 (-1,5)
Rinnanympärys -2,5 (-1)
Reisi -2 (-1)
Käsivarsi -0,5 (-0,5)

Huomenna toivon, että ehtisin sen verran istahtaa muunkin kuin kännykän ääreen ja kirjoitella vähän muutakin :)

Tuloksiin olen sikäli tyytyväinen, että tästä on taas hyvä jatkaa. Tällä viikolla etenkin treenien osalta kääntyy ihan uusi sivu esiin.

Päivä 14

RUOKAKRIISI!!!

Olen tätä tunnetta tässä tunnustellut koko kakkosviikon, mutta etenkin nyt viikonloppuna on ottanut koville. Siis tuo ruokamäärä on VAL-TA-VA! Saan ihan kellosta katsoa, että "taas pitää syödä", ja olo on ylitsevuotavan ylensyönyt yötä päivää. HUOKAUS!

Eilinen pyörämaraton takasi kooman kaltaiset yöunet, ja koska aamupala venähti yli yhdentoista aamupäivällä, on saanut kyllä syödä syömästä päästyään tänään. Mitä tähän sanoo huominen punnitus? Voi apua!

Oho, vaihtelua sapuskaan :)

 



Tänään tein jotain ennenkuulumatonta, eli vaihdoin lounaan 35g pastaa samaan määrään täysjyväriisiä. 

Lapsi veteli samaan aikaan spagettia. Tietenkin kastikkeesta tuli superherkkua silloin, kun jouduin totisesti soveltamaan kaikkea mitä kaapista löytyi, enkä voinut itse edes testata makua. Hyvältä se näyttikin! 

Ei kai tässä muuta tänään. Yritän vielä iltapalan mahduttaa... Jonnekin. Huomenna tulee sitten väliaikatuloksia. 

Päivä 13

Tänään oli työpaikan virepäivä. Vapaaehtoista yhdessäoloa, me-henkeä ja pöhköjä tehtävärasteja
vakaville aikuisille :D Heti, kun paikka julkistettiin, päätin suunnata vireytymään polkupyörällä. Arvioin matkan meiltä kotoa olevan parisenkymmentä kilometriä. Aamulla kun lähtee, saa kivasti lämmön päälle, touhutaan tehtävien kanssa ja poljetaan kotiin.

No ei se mennyt ihan niin. 15 min ennen suunniteltua lähtöä tarkistin, että matka onkin 35 eikä 25 kilometriä No ei siinä mitään! Tuli vähän kiire mutta pyörän päälle vaan ja menoksi. Pukeutuminen alkaa olla jo aika haasteellista! Aamulla laitoin neopreenivahvisteiset "talvitrikoot" ja pitkähihaisen urheilupaidan päälle vielä kevyttoppatakin, eikä muuten ollut yhtään liian kuuma! Poljin kuin vimmattu katsomatta kelloa. Jos myöhästyn niin no can do. Ja itseasiassa ehdin, aikaa meni 2h 10 min vaikka jalat tuntuivat lyijynraskailta. Kuivat vaihtovaatteet repussa olivat niin tarpeeseen

Alussa kollegat nautiskelivat aamukahvia ja sämpylää, mulla oli jo lounasaika, parsakaalia ja broileria.

 

Tää ei vaan nyt toimi...

Ohjelma oli taas kerran hauskaa. Joukkueittain käytiin läpi tehtävärasteja, ja koska "virvoketarjoilu" pelasi aamusta asti, sai nauraa katketakseen moneen kertaan, vaikka vesilinjalla mentiinkin. Nyt on kokeiltu erilaisia munajuoksuja (kyllä, keitetyn kananmunan pystyy kuorimaan puristamalla sitä reisien välissä), angstia purettu työvälineitä heittelemällä, soudettu, joustu, heitetty tikkaa ja kerätty marjoja....

Virallisen osuuden jälkeen oli taas ruokailua. Eli eväät taas kehiin. Kollegan tarjous kyydistä kaupunkiin kyllä houkutteli, mutta sitten sitkeys voitti. Paluumatka lähtikin lennokkaasti, mutta viimeinen 10 km ennen kotia oli kuin olisi tervassa polkenut. Ja nyt suihkun ja päivällisen ja jopa yhden sohvalla nautitun hömppäleffankin jälkeen olo on edelleen raskas.

Tulin siihen tulokseen, että kymmenien kilometrien pitkäkestoiset pyöräilyt eivät palvele projektimme päämäärää. Vaikka ruokaa on paljon, kalorimäärät pysyvät suhteellisen alhaalla. Voimat vain eivät nyt oikein riittäneet.

Olen silti iloinen, että lähdin. Olkoonkin se tämän kesän viimeinen pitkä pyörälenkki, ja sen kunniaksi saatiin oikea kesäpäivä!

Huomenna sunnuntaina harrastetaan palauttavaa siivousliikuntaa.



Päivä 12

Eilinen salitreeni tuntui mielenkiintoiselta. Viimeviikkoisen piiskauksen jälkeen jalat kantoivat kunnolla vasta sunnuntaina, ja ihmettelin kevyehköä tuntumaa jaloissa. Selkä sen sijaan tuli käsiteltyä kunnolla! Koko viime syksy, talvi ja kevät menivät lähestulkoon pillerihuuruissa selkäkipujen vuoksi. Apua sai vasta kun osasi itse pyytää ja vaatia, kun lääkkeet eivät itse vaivaa parantaneet. Tämän historian vuoksi tuntui ihanalta, että selkä on lihaksistaan arka, että sillä on tehnyt töitä, ja että jotain on tehnyt oikein.

Ruokailut ajoitin puoli vahingossa päin seiniä. Oikeastaan teki mieli jättää viimeinen parsakaaliateria kokonaan väliin, maha oli niin täynnä ja aikakin kortilla, mutta ei! Sinne se vaan uppos! Huh! Eli hyvä minä, ei yhtään väliinjätettyä, fuskattua tai muuten epäkuranttia ateriaa näiden 12 päivän aikana.

Huomisen kokkailutkin jäivät vahingossa yömyöhälle. Huomenna on tiedossa retkieväitä, ja aikainen lähtö aamulla, joten kaikki on pilkottu ja kypsennetty valmiiksi. Huominen on muutenkin jännä päivä, ohjelmassa varmaankin tämän kesän viimeinen autuas pyöräretki, kuutisenkymmentä kilometriä, tosin kahdessa erässä. Tai mistäs sen tietää....

Illalla repäisin itseni vielä tunnin juoksulenkille asvalttiviidakkoon, joka osoittautuikin vain 40 minuutin lenkiksi :/ pitää juosta hitaanpaa tai keksiä pidempi reitti. Siinäkin ajassa ehtii miettimään kaikenlaista. Elämä reilun 10 viikon kuluttua ehdottomasti mietityttää. Enhän mä ole niin tyhmä ja heikko, että jouluna tuhoan kaikki saavutetut tulokset? Miten mä osaan elää itseni kanssa siitä seuraavan kuukauden, vuoden tai 10 vuotta?

Tuli mieleen sellainenkin asia, että asuinalueemme ei varsinaisesti ole kuuluisa rauhallisuudestaan tai turvallisuudestaan, vaikka viiden vuoden kokemuksella julistankin sen mainettaan paremmaksi. Mutta pimeässä, kuulokkeet korvilla, yksin...? Kävin mielessäni läpi turvahälyttimet, pippurisumutteet, nyrkkiraudat ja aseenkantoluvat. Tässä kävi vähän niinkuin "...siitä se ajatus sitten lähti". Ajatusketju, jolle ei tullut loppua.

Sellaista tähän päivään. Toinen viikko alkaa olla lopuillaan ja tulevat mittaukset jännittää jo nyt. Pt E kirjoitti meille tänään vähän faktoja vapaavalintaisista fatburnereista, ja koska ne ovat sallittuja ja suositeltavia, sellaiset otetaan myös käyttöön :D

Tällainen LOISTAVA venyttelykapistus on rakennettu talomme takaiseen metsikköön.
Aivan huippu!!!

Päivä 11

Tänään tuli mahdollisuus viimeinkin päästä korkkaamaan se henkeäsalpaava, verenmakuinen saliohjelma omatoimisesti. Olin hyvin valmistautunut. Mikään vaatekappale, tarvike tai eväsrasia ei aamukiireessä unohtunut kotiin, sillä olin pättänyt suunnata salille suoraan töistä. Välipalan nautin jo töistä lähtiessäni, jotta sitten päivällinen ajoittuisi luonnollisesti 1-2 tuntia treenin jälkeen.

Tällainen se nyt on:

-jalkaprässi 135kg 15 x 4
-reidenojennus 35kg + stepperille nousu 12,5kg käsipainojen kanssa, supersarjat 15 x 3
-selänojennus laitteessa 55kg 15 x 4
-ylätaljakone 59kg 15 x 4
-pystypunnerrukset tangolla 10kg 15 x 3
-jalannostot penkin reunalla istuen 20 x 3

Olihan siinä punnertamista ja hiki tuli. Ei missään tapauksessa niin raskasta kuin viime viikolla, niinkuin ei ihan käytännössä toistojen ja kilojen puolesta ollutkaan, mutta kyllä viimeiset toistot tuntuivat. Iltasella kotona iski todellinen aladobiolo :D Me like!

Ravintopuolella laitettiin myös isompaa vaihdetta silmään. Vihdoin sain haettua postista viime viikolla tilaamani lisäravinteet, eli nyt setti on täydellinen.

 



www.fitnesstukku.fi

Kaapista löytyi vielä yksi herkku, jonka nautiskelin tänään salitreenin jälkeen pukuhuoneessa. Eli tuo jättipussi proteiinia (4kg, luulisi riittävän), on vielä avaamatta.

Tästä tulee mun karkkia sitten kun olen laiha :D

Päivät 9 ja 10

Näissä maisemmissa en varmasti ikinä kyllästy lenkkeilemään! 

Tässä on toinen dieettiviikko lähtenyt hyvin ja jopa vauhdikkaasti käyntiin. Piinattu ruumis on toipunut toimintakuntoon, huomenna sen pitäisi olla jopa työkykyinen, ja paluu arkeen on väistämätön. Onneksi rautatieyhtiö pitää huolen siitä, että tänä iltana on turha haaveilla mistään ryhmäliikuntajumpista tai venyttelyistä, kuten alun perin vähän haaveilin, mutta onneksi viikko on vasta puolessa. 

Eilen innostuin aamulenkin lisäksi vielä illalla juoksentelemaan pitkän 8 km lenkin. Kaikki painoliivit ja nilkkapainot ja mitänäitänyton jäävät kyllä kirkkaasti kakkoseksi mun omalle juoksuvastukselleni. 

PEPELLE!

Pepe ja ultimaattinen ylämäki

Poika on vähän kesäkunnossa,  ja jos en paremmin tietäis, väittäisin että on kalja ja makkara maistunut. Mutta kun tunnin verran juoksee 40 kg koiraa perässään niin tietää juosseensä :D 

Tänään sitten palauteltiin, löntysteltiin päiväkahviaikaan se sama 8km ja nuuskittiin jokainen kikkara ja kakkara tien varsilta.

Lenkkivarustuksena pinkkiä...

pinkkiä...

ja pinkkiä...

 Urheilukaupassa näin pinkin heijastinliivin juoksijalle, ja se vähän kutkuttelee, koska aamulenkin hölkötellään jo aika hämärissä olosuhteissa, ja se ei lepattelis purjeen lailla, kuten se raskausaikana toppatakin kanssa käytettäväksi hankittu XXXXL-kokoinen latikonmuotoinen, toki asiansa ajava, neonkeltainen hirvitys.

Olen tässä myös miettinyt taas kerran ruokavalioasioita. Jälleen kerran totean, että onneksi en ole mitenkään ruokavammainen. Se rasvaton raejuusto vähän tökki, mutta siitäkin selvittiin. Nälkää ei tarvitse nähdä, päinvastoin. Syödä saa niin että napa paukkuu, ja tuntuu, että hädin tuskin on edellistä ruokaa saanut alas kun on taas ruoka-aika. 

Faktahan on se, että vielä seuraavat 11 viikkoa ruokalistalla on tasan ja tarkkaan samat sapuskat kuin nyt menneen 9 päivän aikana. Mutta koska projektin vetäjät lupaavat ja takaavat onnistumisen VAIN, jos ohjeita noudatetaan 100% tarkasti, silloin noudattaminen ja onnistuminen ei ole kenestäkään muusta kiinni kuin itsestä. Ja jos joku pystyy LUPAAMAAN vähintään 10 kg painonpudotuksen, paremman elämän, maailmanrauhan ja täydellisyyttä hipovan vartalon (tai jotain sinne päin), silloinhan mulla ei ole nokan koputettavaa asiaan, vaikka pistäisivät päällään seisomaan ja syömään pieniä kiviä.  

Sen sijaan mä voin pistää vaan itseni peliin, kaikkeni, ja vähän enemmänkin. Nih! 

Ihan hävettää jo että ruikutin siitä mehukeitosta :(

Päivä 8

Tässä tulee vähän kuvia edellisestä elämästä.

Laitan ne tänne blogiin, koska pystyn ihan oikeasti näitä nyt katselemaan ihan hyvillä mielin :D

http://www.witikkalankartano.fi/

http://www.vanhamylly.com/

Höyhenenkevyt sitruunajuustokakku

                                                     

Hääkakun harjoitusversio

Ja nyt kun on herkuteltu mielikuvitusmahat täyteen, siirrytään asiaan: ensimmäisen viikon tulokset!!!

Paino -2,5kg

Vyötärö -2,5cm

Rinnanympärys -1,5cm

Reisi -1cm

Lantio ja hauis ei muutosta

Tästä on ilo jatkaa!

Päivä 7, viikko kasassa!

Jos ei paremmin olisi tiennyt, olisi voinut eksyä

Tänään oli sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain. Jos viikossa on määrätty
-3 kuntosalia
-2 aerobista
-4 aamuaerobista ja
-1 lihashuolto

Ja niistä on seitsemässä päivässä tehty
-1 kuntosali
-1 aerobinen
-3 aamuaerobista ja
-0 lihashuoltoa (okei, venyttelin vähän yks päivä)

Räpylöissä villasukkien sisällä tuntui, että rauhalliselle kävelylle voisi lähteä, mutta virhearvio oli melkoinen. Ei ollut jalkapohjat vielä siinä kunnossa, että sitä taapertamista olisi edes hyvällä tahdolla voinut kutsua millään muotoa aerobiseksi. Aamusumu tosin oli huikea! Tukka oli kuin sateen jäljiltä :)

Nyt siis jätän suosista kaikki urheilut, ettei tule mitään pitkäkestoisempaa kriisiä asian suhteen. Jos joku on suunnitellut kallista kemiallista tai laserihonkuorintaa itselleen, niin mulla on halvempi ratkaisu! Enterovirus. Iho kuoriutuu ihan nätisti ja nyt vähän jännittää, että kuinka paljon ja mistä kaikkialta. Ja ne kynnet... toistaiseksi paikallaan.

Mutta HEI! Viikko takana, 11 edessä! Tää pieni takapakki nyt ottaa päähän ihan todella paljon. Syömiset on kuitenkin mennyt just eikä melkein. Vettä saan päivittäin alas jopa 4 litraa, eikä tunnu parin ekan päivän jälkeen edes mahdottomalta. Saattaa olla, et raejuusto ja parsakaali alkaa tulemaan korvista pihalle jo aika pian, mutta palataan siihen sitten.Huomenna on totuuden hetki senttien ja kilogrammojen kanssa, ja ihan rehellisesti, tulos voi olla mitä tahansa. Eli palataan niihin lukemiin huomenna. Lähden nyt hakemaan sen puntarin jo autosta, että se on sitten heti aamulla käyttövalmiina :D

Mullahan on tietenkin tämä Withingsin ihanuus: http://www.withings.com/en/bodyanalyzer

Fiksu pikkukaveri, joka kotona toimii tietenkin langattoman netin avulla ja lähettää kaiken datan suoraan iLuuriin, josta voi sitten katsella graafisia taulukoita :D






 Miten mikään oli mahdollista ennen iLuuria (tai no älypuhelimia) ja miljoonaa erilaista appsia? Lähitulevaisuudessa seuraa varmasti myös postaus Sports Trackerin ihanuudesta. Mutta palataan siihen sitten kun sitä pääsee taas käyttämään.

Päivä 6

Paistopussikokeilu makaronien osalta oli menestyksekäs! Hurraa!

Siinä on tämän päivän lounaani. Mikä tai mitkä ei kuulu joukkoon? Arvatkaa koskinko edes? En aio suoda nyt edes ajatusta sille, että keittiö on täynnä tuoreita, sokeroituja munkkeja, ja kuinka kipeää teki niistä kieltäytyä. 

Onko kukaan muuten koskaan verrannut sokeroitua ja sokeroimatonta munkkia? Mä punnitsin muutama vuosi sitten. Se rinkilä saattaa imaista pintaansa jopa 12 grammaa sokeria, ja se on melkoinen määrä. Siitä lähtien olen kiillottanut sädekehääni syömällä itsetehdyt vappumunkit ilman sokeria. Jos vappuna menee vaikka ööööö... kymmenen munkkia, se on jo 120 grammaa sokeria :D Mutta se oli ennen se. 

Tänään vietettiin vieläkin enemmän tai vähemmän ansaittua pakkolomapäivää. Kyllä tässä nyt universumi kostaa minulle kaikki pahat teot itseäni ja ruumistani kohtaan, kun tällaisen taudinpirulaisen pisti heti projektin alkajaisiksi. Ja koska liikunnat nyt on sitten jäänyt, kiinnostuin ruokavalioni kalorimääristä. 

Ohjeessahan on kaikki sapuskat määritelty grammalleen, ja grammalleen olen ohjetta myös noudattanut. Kalorilaskuri antoi seuraavanlaisia tuloksia:

Aamiainen 294 kcal

Lounas 316 / 280 kcal 

(riippuen onko proteiini broileria vai seitä, mutta suosin broileria)

Välipala 246 kcal

Päivällinen

-treenipäivänä 350 kcal

-lepopäivänä 218 kcal

Palautusjuoma treenipäivänä 147 kcal

Iltapala 213 kcal

Treenipäivinä 1566 kcal ja lepopäivinä 1287 kcal!

Kuulostaa ihan järkevältä. 

Nyt pikkuhiljaa jo kutkuttaa pian koittava punnituspäivä - eka viikko takana. Olo on vähän sellanen että mitään ei ole tapahtunut. Ja hoen itselleni että NIINHÄN SE VOI OLLAKIN! Koska lähdin sairastamaan pois kotoa, enkä ollut varma, milloin palaan, en jättänyt mitään sattuman varaan. Pakkasin mukaani kaikki mahdolliset urheiluvarusteet, jos vaikka olo kohenee ja lenkkipolku kutsuu. Pakkasin mukaan myös oman mittanauhan ja oman puntarini, jotta tulokset maanantaiaamuna olisivat vertailukelpoisia. No okei, sentit nyt kai on samoja kaikkialla :) Mutta se vaaka on tärkeä juttu!

Tänään kaikkien ihanien dieettiherkkujen syöminen on ollut yhtä tuskaa, koska taudinpirulainen päätti muuttaa nieluuni asumaan, ja järjestikin heti kunnon bileet. Mutta, silmät kosteina ja hammasta purren olen jokaisen tomaatin ja mustaherukan niellyt, ne ne vasta kivoja olivatkin.

Eikös näytäkin iltapala aika herkulta? ;) No, ei se ole! 200g pyyhekumilta maistuvaa rasvatonta raejuustoa ja 10 cashewpähkinää. Voi kunpa saisi edes pienen lorauksen mehukeittoa tuohon sekaan, mutta mä päätin että en valita, niin sitten en valita.

Mulla on ollut koko elämäni mahdollisuus valita:
otanko pullaa vai lähdenkö lenkille? No otan pullaa, kiitos!
Otanko suklaata vai lähdenkö salille? No otan suklaata, kiva juttu!

Sen valinnanvapauden vuoksi mä olen nyt tässä!