Tälläkään viikolla ei nyt ihan täyty liikuntasuositus, eli kolme aerobista treeniä. Se siis tarkoittaa kolmea tunnin kestävää korkealla sykkeellä tehtyä treeniä. Ryhmäliikuntatunnithan olisivat oivia tapoja kuitata aerobiset pois to do -listalta. MUTTA... Jokin siinä hommassa nyt mättää. Yleensä se on kellonaika. Kello on joko liian vähän tai liian paljon tai sitten jotain muuta. Tekosyitä, tiedän. Ja olenkin aerobiset kuitannut sitten pidemmällä, yksinäisellä juoksulenkillä. Ja koska juokseminen on niin ihanaa <3 niin miksipä sitä ei nyt sitten harrastettaisi niin kauan kuin ilmoja pitelee.
Tässä on laiskaa lauantaita vielä monen monta tuntia jäljellä, ja jäädyn pystyyn ajatuksestakin, että joudun tänään vielä pistämään nenäni tuonne syksyiseen hyhmään, eikä edes ajatus universumin parhaasta ja miellyttävimmästä ja innostavimmasta ja kaikkein superlatiivisimmasta reitistä lämmitä. Ei sielua eikä ruumista. NYT ON KYLMÄ! Taidan ajoittaa sen niin, että pääsen heti lenkin jälkeen kuraisena ja litimärkänä saunaan lämmittelemään.
Ja tunnustan! Sitä lihashuoltoa en ole vielä kertaakaan tehnyt! Kohta salilla saadaan viikko-ohjelmaan lisää ohjattua venyttelyä, mutta nyt kun sitä on vain kerran viikossa, keskiviikkoisin, ei se oikein ole sopinut. Omatoiminen venyttely on yhtä tyhjän kanssa. Kulutan siihen aikaa maksimissaan 10 minuuttia, ja kyllästyn. Ajatus kokovartalohieronnasta alkaa olla aika houkutteleva... Voisin ehkä miettiä jotain välitavoitteita ja palkita itseni jotenkin, koska yhden yhtä vaateriepua tai kenkäparia en aio hankkia ennen joulualennusmyyntiä. Jotta muutos on tarpeeksi dramaattinen, edes hiustenvärjätystä en aio itselleni suoda ennen kuin 84 päivää on kulunut.
Nyt järjestän sisuskaluni uudelleen, jotta saan välipalan johonkin väliin sopimaan. Sitten, vähän myöhemmin, eriytän mieleni ja kehoni toisistaan ja lähden sinne juoksemaan, enkä ajattele sitä sen enempää!
Tänään tuntuu tältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti