keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Päivät 9 ja 10


Näissä maisemmissa en varmasti ikinä kyllästy lenkkeilemään! 

Tässä on toinen dieettiviikko lähtenyt hyvin ja jopa vauhdikkaasti käyntiin. Piinattu ruumis on toipunut toimintakuntoon, huomenna sen pitäisi olla jopa työkykyinen, ja paluu arkeen on väistämätön. Onneksi rautatieyhtiö pitää huolen siitä, että tänä iltana on turha haaveilla mistään ryhmäliikuntajumpista tai venyttelyistä, kuten alun perin vähän haaveilin, mutta onneksi viikko on vasta puolessa. 

Eilen innostuin aamulenkin lisäksi vielä illalla juoksentelemaan pitkän 8 km lenkin. Kaikki painoliivit ja nilkkapainot ja mitänäitänyton jäävät kyllä kirkkaasti kakkoseksi mun omalle juoksuvastukselleni. 

PEPELLE!
Pepe ja ultimaattinen ylämäki
Poika on vähän kesäkunnossa,  ja jos en paremmin tietäis, väittäisin että on kalja ja makkara maistunut. Mutta kun tunnin verran juoksee 40 kg koiraa perässään niin tietää juosseensä :D 

Tänään sitten palauteltiin, löntysteltiin päiväkahviaikaan se sama 8km ja nuuskittiin jokainen kikkara ja kakkara tien varsilta.

Lenkkivarustuksena pinkkiä...


pinkkiä...
ja pinkkiä...
 Urheilukaupassa näin pinkin heijastinliivin juoksijalle, ja se vähän kutkuttelee, koska aamulenkin hölkötellään jo aika hämärissä olosuhteissa, ja se ei lepattelis purjeen lailla, kuten se raskausaikana toppatakin kanssa käytettäväksi hankittu XXXXL-kokoinen latikonmuotoinen, toki asiansa ajava, neonkeltainen hirvitys.

Olen tässä myös miettinyt taas kerran ruokavalioasioita. Jälleen kerran totean, että onneksi en ole mitenkään ruokavammainen. Se rasvaton raejuusto vähän tökki, mutta siitäkin selvittiin. Nälkää ei tarvitse nähdä, päinvastoin. Syödä saa niin että napa paukkuu, ja tuntuu, että hädin tuskin on edellistä ruokaa saanut alas kun on taas ruoka-aika. 

Faktahan on se, että vielä seuraavat 11 viikkoa ruokalistalla on tasan ja tarkkaan samat sapuskat kuin nyt menneen 9 päivän aikana. Mutta koska projektin vetäjät lupaavat ja takaavat onnistumisen VAIN, jos ohjeita noudatetaan 100% tarkasti, silloin noudattaminen ja onnistuminen ei ole kenestäkään muusta kiinni kuin itsestä. Ja jos joku pystyy LUPAAMAAN vähintään 10 kg painonpudotuksen, paremman elämän, maailmanrauhan ja täydellisyyttä hipovan vartalon (tai jotain sinne päin), silloinhan mulla ei ole nokan koputettavaa asiaan, vaikka pistäisivät päällään seisomaan ja syömään pieniä kiviä.  

Sen sijaan mä voin pistää vaan itseni peliin, kaikkeni, ja vähän enemmänkin. Nih! 

Ihan hävettää jo että ruikutin siitä mehukeitosta :(







2 kommenttia:

  1. hyva hyva laalaa :D ma soin fitfarmin ruokaohjeitten mukaan ensin sen 10 viikkoa ja sitten pienen tauon jalkeen toinen 10 viikon setti peraan. Kylla siihen ruokavalioon tottuu, ja jotain siita myos tarttuu mukaan kun pitaa palata takaisin arkeen.

    Aamulenkkilapy, tein kolmannen lenkin talle viikkoa! :)

    VastaaPoista
  2. Mäkin olen omatoimisesti niitä fitfarmin sapuskoita syönyt aina silloin tällöin, ja ihan hyvin sujuu. Vaikka Superdieetti-nimeä tästäkin projektista käytetään, niin silti ruokavalion on vielä erikseen räätälöity jokaiselle just eikä melkein sopivaksi, joten on paljon tiukempi kuin ne nettiohjeet. Toi toinen puolisko on niillä nettiohjeilla ohentunut ihan kivasti :D

    VastaaPoista