Ruokailut ajoitin puoli vahingossa päin seiniä. Oikeastaan teki mieli jättää viimeinen parsakaaliateria kokonaan väliin, maha oli niin täynnä ja aikakin kortilla, mutta ei! Sinne se vaan uppos! Huh! Eli hyvä minä, ei yhtään väliinjätettyä, fuskattua tai muuten epäkuranttia ateriaa näiden 12 päivän aikana.
Huomisen kokkailutkin jäivät vahingossa yömyöhälle. Huomenna on tiedossa retkieväitä, ja aikainen lähtö aamulla, joten kaikki on pilkottu ja kypsennetty valmiiksi. Huominen on muutenkin jännä päivä, ohjelmassa varmaankin tämän kesän viimeinen autuas pyöräretki, kuutisenkymmentä kilometriä, tosin kahdessa erässä. Tai mistäs sen tietää....
Illalla repäisin itseni vielä tunnin juoksulenkille asvalttiviidakkoon, joka osoittautuikin vain 40 minuutin lenkiksi :/ pitää juosta hitaanpaa tai keksiä pidempi reitti. Siinäkin ajassa ehtii miettimään kaikenlaista. Elämä reilun 10 viikon kuluttua ehdottomasti mietityttää. Enhän mä ole niin tyhmä ja heikko, että jouluna tuhoan kaikki saavutetut tulokset? Miten mä osaan elää itseni kanssa siitä seuraavan kuukauden, vuoden tai 10 vuotta?
Tuli mieleen sellainenkin asia, että asuinalueemme ei varsinaisesti ole kuuluisa rauhallisuudestaan tai turvallisuudestaan, vaikka viiden vuoden kokemuksella julistankin sen mainettaan paremmaksi. Mutta pimeässä, kuulokkeet korvilla, yksin...? Kävin mielessäni läpi turvahälyttimet, pippurisumutteet, nyrkkiraudat ja aseenkantoluvat. Tässä kävi vähän niinkuin "...siitä se ajatus sitten lähti". Ajatusketju, jolle ei tullut loppua.
Sellaista tähän päivään. Toinen viikko alkaa olla lopuillaan ja tulevat mittaukset jännittää jo nyt. Pt E kirjoitti meille tänään vähän faktoja vapaavalintaisista fatburnereista, ja koska ne ovat sallittuja ja suositeltavia, sellaiset otetaan myös käyttöön :D
| Tällainen LOISTAVA venyttelykapistus on rakennettu talomme takaiseen metsikköön. Aivan huippu!!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti