Kolmas päivä on ollut vähän nihkeä! Aamulenkille toki heräsin ajoissa. Olin jo kuudelta haistelemassa aamusumua metsässä, ja ei kyllä ollut ruuhkaa!
Mutta siihen reippaus sitten loppuikin. Pää painoi tonnin ja niveliä kolotti kuin milläkin vaivaiseukolla. Ja palelsi, töissä nosti jopa pienen lämmön. Ehkä viimeviikkoinen flunssa ei vielä päästänytkään otteestaan, tai ehkä mun itsepäinen kehoni kieltäytyy sopeutumasta muutoksiin.
Kaverilla oli tänään ensimmäinen treeni kuntosalilla meidän yhteisen pt:n kanssa. Mulla sama on edessä huomenna. Ja olen kauhuissani!!! Niissä treeneissä hien lisäksi lentää itku ja oksennus, ja.... Siis olen kauhuissani!
Olo vähän koheni iltapäivää kohden ja käytiin jälkikasvun kanssa leikkitreffeilläkin. Ipanat juoksi paljain jaloin ja mun kolottavia koipia palelsi :D kuumaverisiä kaksivuotiaita. Kylässä oli vastaleivottua mustikkapiirakkaakin, ja melkein itku pääsi kun jouduin kieltäytymään. Mutta en edes maistanut! Saanko nyt jonkun sädekehän?
Mielitekoja ei ole, ei edes kaupan jätskialtaalla. Ruokapuolella otin parin seuraavankin päivän ateriat käsittelyyn ja testissä paistopussi.
Hyvä Late, oot kyllä kertakaikkisen reipas! Elimistö tottuu ja luulenpa, että olosi on kohta mainio. Ja sitä tsemppiä sinne, periks ei anneta :)
VastaaPoistaKiitti! Mä luulen kans että tän alun jälkeen tilanne tasoittuu huomattavasti. Hauska on huomata, että tässä ei todellakaan olla missään rouvien ompelukerhossa
VastaaPoistaTodellakin saat sädekehän! Herkuista kieltäytyminen käy helpommaksi ajan kanssa, kun ihmiset ymmärtää että et kuitenkaan ota. Ja sitten on ne sitkeät tuputtajat, joille jokainen päivä on uusi mahdollisuus saada kuntokuurilla oleva sortumaan ;)
VastaaPoista