Tänään oli työpaikan virepäivä. Vapaaehtoista yhdessäoloa, me-henkeä ja pöhköjä tehtävärasteja
vakaville aikuisille :D Heti, kun paikka julkistettiin, päätin suunnata vireytymään polkupyörällä. Arvioin matkan meiltä kotoa olevan parisenkymmentä kilometriä. Aamulla kun lähtee, saa kivasti lämmön päälle, touhutaan tehtävien kanssa ja poljetaan kotiin.
No ei se mennyt ihan niin. 15 min ennen suunniteltua lähtöä tarkistin, että matka onkin 35 eikä 25 kilometriä No ei siinä mitään! Tuli vähän kiire mutta pyörän päälle vaan ja menoksi. Pukeutuminen alkaa olla jo aika haasteellista! Aamulla laitoin neopreenivahvisteiset "talvitrikoot" ja pitkähihaisen urheilupaidan päälle vielä kevyttoppatakin, eikä muuten ollut yhtään liian kuuma! Poljin kuin vimmattu katsomatta kelloa. Jos myöhästyn niin no can do. Ja itseasiassa ehdin, aikaa meni 2h 10 min vaikka jalat tuntuivat lyijynraskailta. Kuivat vaihtovaatteet repussa olivat niin tarpeeseen
Alussa kollegat nautiskelivat aamukahvia ja sämpylää, mulla oli jo lounasaika, parsakaalia ja broileria.
| Tää ei vaan nyt toimi... |
Ohjelma oli taas kerran hauskaa. Joukkueittain käytiin läpi tehtävärasteja, ja koska "virvoketarjoilu" pelasi aamusta asti, sai nauraa katketakseen moneen kertaan, vaikka vesilinjalla mentiinkin. Nyt on kokeiltu erilaisia munajuoksuja (kyllä, keitetyn kananmunan pystyy kuorimaan puristamalla sitä reisien välissä), angstia purettu työvälineitä heittelemällä, soudettu, joustu, heitetty tikkaa ja kerätty marjoja....
Virallisen osuuden jälkeen oli taas ruokailua. Eli eväät taas kehiin. Kollegan tarjous kyydistä kaupunkiin kyllä houkutteli, mutta sitten sitkeys voitti. Paluumatka lähtikin lennokkaasti, mutta viimeinen 10 km ennen kotia oli kuin olisi tervassa polkenut. Ja nyt suihkun ja päivällisen ja jopa yhden sohvalla nautitun hömppäleffankin jälkeen olo on edelleen raskas.
Tulin siihen tulokseen, että kymmenien kilometrien pitkäkestoiset pyöräilyt eivät palvele projektimme päämäärää. Vaikka ruokaa on paljon, kalorimäärät pysyvät suhteellisen alhaalla. Voimat vain eivät nyt oikein riittäneet.
Olen silti iloinen, että lähdin. Olkoonkin se tämän kesän viimeinen pitkä pyörälenkki, ja sen kunniaksi saatiin oikea kesäpäivä!
Huomenna sunnuntaina harrastetaan palauttavaa siivousliikuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti