Päivä 49

Viimeinen päivä lopuillaan tätä tahmeinta viikkoa Superdieetin aikana. Mieli on heikko, liha on heikko, ja mikä pahinta, olokin on heikko. Olo on laiska ja saamaton ja plösähtänyt.  Miten sen nyt paremmin sanoisi?

Tänään päivällä treffattiin muiden superdieetiläisten kanssa ihan vain jutustelun merkeissä. Kuten keskenään vieraahkojen ihmisten kesken yleensäkin, myös tällä kertaa aluksi oli vähän hiljaista, mutta kun jakaannuimme ryhmiin omien valmentajiemme kanssa, saivat kaikki hieman purkaa tuntojaan, kertoa oloistaan ja saavutuksistaan. Tapaaminen oli todella hyvä! Nyt näin ja kuulin, että oma puolimatkan puutumiseni ei ole mitenkään ainoa laatuaan. Tykkäsin avoimuudestamme, ja tykkäsin ylipäätään nähdä ja kuulla muitakin kuin niitä (meitä) muutamaa facebook-aktiivia.

Mutta nyt kiitos ja kumarrus meidän ryhmän valmentajalle!!! Nainen jo itsessään saattaa olla vaikea käsiteltävä, saati sitten laihduttava nainen. Sitten vielä laihduttava, työssäkäyvä ja perheellinen nainen. Ja sitten kun meitä on 15! Siinä on nuorelle miehelle sellainen työsarka, että ei voi muuta kuin sanoa että kiitos ja anteeksi! 

Tänään kuulimme myös uutisia, että ruokavaliot ja salitreenit päivitetään NYT. Siis tulevalla viikolla. Alkaa loppukiri. Tai valmistautuminen loppukiriin. Ja kuten täällä jo arvuuttelinkin jokin aika sitten, hiilihydraattien määrää vähennetään. Uusi salitreenikin kaksijakoisena jännittää.

Oikeasti olen vähän kauhuissani. Kahden viikon laakereillalepäämisen jälkeen on aina vähän työlästä palata sorvin ääreen. Tänään kävin sauvakävelemässä iltapäivällä tunnustellakseni selkääni ennen uuden viikon alkua. Oli muuten hanurista tuo sauvakävelykeli! Kesätassut eivät hyhmäisellä sohjotiellä pitäneet lainkaan, ja kun kokeilin sauvomista piikeillä, loppui sohjo siihen, ja piikit asvalttia vasten ovat liian huomiotaherättävän kovaääniset. Suuntasin lenkkini metsään, ja siellä saikin sitten hikeä kunnolla pintaan. Lunta oli kuin talvella konsanaan, ja sai oikein tarpoa. 

Selkä on edelleen jäykkä ja vähän arka, liikeradat olemattomia. Fysioterapeutin määräämä polvien kiertoliike selällään maaten on ihan naurettavan näköistä, kun ranka ei anna periksi. Huomenna aamulla aion kuitenkin uhmata sekä säätilaa, selkääni että yleistä vireystilaani ja yrittää aamuaerobista ennen kukonlaulua. Huomenna on myös väliaikatulosten aika. Viime viikolla tulokset yllättivät, tällä viikolla niin tuskin käy, mutta pienen depressiovaiheen jälkeen suunta on vain ylöspäin.

JOTEN VAIKKA TULOKSET EIVÄT OLISI HYVÄT, LUPAAN OLLA VAIPUMATTA EPÄTOIVOON JA JATKAN ENTISTÄ SUUREMMALLA  PÄÄTTÄVÄISYYDELLÄ. Vaikka mitäs minä turhia tässä kaunopuhelen, ketuttaahan se jos menee päin seiniä :D

Mutta lopuksi vielä kiitos niille ihanille Superdieettitovereille, jotka kertoivat lukevansa näitä sepustuksiani. Kauniit sanat lämmittävät mieltä, ja jos (KUN) joskus vaihdan alaa, lupaan harkita heittäytyväni vapaaksi kirjailijaksi :D Siihen saakka kerään vain aineistoa ja rohkeutta.

Viikolla 8 otetaan Miska-rouvasta mallia ja TREENATAAN!