Päivä 51

Tämä 84 päivää on niin pitkä aika, etenkin kun treeneistä ei ole vuoria siirtävän jalkatreenin jälkeen juurikaan ollut kerrottavaa, että nyt tekisi mieli tilittää enemmän vain siivoamisesta tai lapsen vaateraivareista ja kaikesta muusta asiaankuulumattomasta. Koitan pitää tämän kuitenkin asialinjalla marraskuun loppuun saakka.

Päivällä oli kuumottavat treffit fysioterapeutin kanssa. Siis sikäli kuumottavat että siellä sai kyytiä taas sellaisetkin nikamat ja lihakset, joihin en edes tiennyt sattuvan. No nyt tiedän. Nyt ollaan kuitenkin jo kivun paremmalla puolella, eikä henki enää salpautunut niin pahasti eikä vesi valunut silmistä.

Analysoin sellaistakin siinä laverilla maatessani, että käsittelyn aikana se "pintatuntuma" on muuttunut erilaiseksi. Onkohan sille jokin nimikin? Sillä aiemmilta kerroilta muistan, että käsiteltävää kohtaa vaivaa myös aika arka pintakipu, eli ihan nahkaan sattuu, kun sitä venytellään ja vanutellaan. Nyt kun ihonalainen rasvakerros on oikeasti jo aika paljon pienempi, pintakipu on vähentynyt HUOMATTAVASTI, ja liike osuu suoraan sinne mihin on tarkoitettukin, eli pinnan alle. Viitaten eiliseen "siivoukseen" ohjeeksi sain ottaa tänään rennosti, ehdottomasti kiellettyjä asioita ovat mm tiskaus ja imurointi.

Koska unohdin kysyä, tulkitsin siivouskiellon ulottuvan myös dieettiläisten yhteistreeniin eli Les Millsin Bodyattackiin. Koska ei ole kivaa olla outsider, menin kuitenkin paikalle ja minulla olikin tärkeä tehtävä tallentaa kuvamateriaalia tunnista. Oli kyllä melkomoista menoa ja meninkiä! Enpä ole Bodyattackiin aiemmin perehtynyt, enkä nytkään siis muuten kuin katselemalla. Melkein hiki tuli itsellekin.

No, tämä video nyt EI ole me, vaikka timmiä porukkaa siellä meidänkin keskuudessamme alkaa kohta olemaan :D Nyt teen kyllä pienen tunnustuksen. Meillä on ryhmäliikunnassa ihan huippuohjaajat, jotka vetävät kaikki tunnit ihan sata lasissa, siis todella treenaavat mukana ja tsemppaavat ja innostavat. Mitä tahansa onkin kurja tehdä jos vetäjä ei ole mukana hommassa. Mutta olen kyllä aina ja ikuisesti mieluummin yksinäinen puurtaja, nostan rautaa salilla tai pyöräilen 100km maantien reunaa. Tai vaikka juoksen yksin sitä maantien reunaa. Eikä se salitreenaaminenkaan oikein luonnistu kaverin kanssa. Onhan sitäkin kokeiltu, mutta tehosta häviää heti 50%.

Tänään muuten puoliskokin hankki jäsenyyden samalle salille ja jutusteli samalla valmentajani kanssa. Selkäongelmani harmittavat nyt jo montaa tahoa. Myöhemmin tänään sainkin pt:ltä erään naprapaatin yhteystiedot. Hän lämpimästi suositteli ainakin näyttämään itseäni ja kertomaan ongelmani tälle velholle, joka ilmeisesti on erikoistunut juuri tämän kaltaisiin ongelmiin. Minullahan on selässä vika jota ei ole. Se ei näy missään, kun selkään ei satu, se ei näy missään eikä tunnu missään. Ja kun kipu tulee, menevät jalatkin alta. Niin iso riesa tästä on tullut, että olen valmis tapaamaan vaikka minkä poppamiehen jos siitä vaan voisi olla apua. 

Näihin tunnelmiin jätän itseni (ja teidät) jännittämään huomista tulevaa sääntörikkomustani :D Voi sentään! Ja taidan soittaa puhelun sille naprapaatille.