Päivät 31 ja 32

Eilen meinasi olla niin huono päivä, ettei se ansainnut omaa postaustaan. Iltapäivästä kuitenkin kävin ottamssa kevyen aerobisen treenin Touhutalossa lapsen kanssa, ja illalla vietin laatuaikaa venyttelyssä. Molemmat toimivat! Vielä puolisen vuotta sitten siellä Touhutalossa sai kyllä todella juosta hiki hatussa jälkilkasvun kanssa ja perässä, mutta nyt se menee aika helpolla. Äiti saa juoda kahvitkin rauhassa. Mustana, tietenkin!

Ja venyttely tuli varmasti tarpeeseen. Se olikin projektin aikana ensimmäinen kehonhuoltotunti, jonka sain aikaiseksi toteuttaa. Nyt mulla on kyllä aikatauluongelmien varalta ässä hihassa: vanha kunnon jumppa-DVD! Kerron siitä sitten  lisää, kunhan pääsen toteuttamaan sitä.

Nyt on pakko kyllä hieman kehua tuota toista puoliskoa, joka on aika satasella mukana tässä myös. Kun ystäväni L aloitti sunnuntaina samaisen Superdieetin kakkosryhmässä, vertailimme tottakai saman pt:mme laatimia ruokavaliota. Puoliskoni P ja ystäväni L ovat molemmat lähes saman ikäisiä, pituisia ja painoisia miehiä, ja nyt saimme hieman osviittaa siitä, miten meidän perheestä 2/3 voisi ravita itseään raejuustolla ja parsakaalilla :)

Ja tämä minua odotti tänään kotona

Kana oli tietenkin vielä jääkaapissa, ja sen kanssa ei käynytkään ihan yhtä hyvä tuuri:

Eikö se ollutkaan kissanruokaa?

Tyyppi kävi sen viemässä suoraan lautaselta!

Tänään oli myös viikon toisen salitreenin vuoro. Normaalisti se olisi ollut jo eilen, mutta Touhutalo muutti suunnitelmia. Rykäisin oikein kunnon alkulämmittelyt ihan tosissani, mutta jo ensimmäisessä liikkeessä huomasin, että nyt ei kulje. Ei sitten kertakaikkiaan kulkenut! Hiki valui aivan solkenaan ja olo oli tuskaisa. Vilkaisin tuossa puhelimessa hieman treenin statistiikkaa:

• kesto 54 min
• keskisyke 126
• maksimisyke 174
• kulutus 374kcal. 

Syke kyllä nousi aika korkealle! Mutta se olo oli kuin siirapissa olisi tarponut! Mielenkiintoista on myös se, että näillä uusilla, kovennetuilla painoillahan tässä on menty jo parisen viikkoa, mikä nyt takkuaa? Nolona myönnän että viimeiset pystypunnerrukset eivät menneet loppuun saakka, ja vatsojen kohdalla heikotti jo niin pahasti, että vedin ne vaan jotenkuten läpi.

Aamuaerobisena kävin tänään juoksemisen ja riuhtomisen sijaan sauvakävelemässä, ja silloin olo oli lähes auvoisa. Nyt sitten sauvomisen ja työpäivän ja salitreenin ja työmatkapyöräilyn ja ruuanlaiton ja KAHDEN kakkavaipan jälkeen olen nääntynyt. Eli nyt on aika levätä, niin se menee. Ja juoda vettä. Suu on kuiva kuin beduiinin sandaali, vaikka vettä menee jatkuvasti. Toivottavasti tämä nyt ei enteile mitään pöpöjä, nyt ei olisi aikaa sairastua.

Tänään tein jotain, mitä en ole tehnyt ennen. Kävin puntarilla aamulla, vaikka ei ole punnituspäivä :D Olo oli sellainen, että nyt kannattaisi. En kerro sen enempää kuin että nyt odotan ensi maanantaiksi hienoja lukemia, tuskin maltan odottaa!