Niin, tänään tulee tasan puolet 12 viikosta täyteen. Onhan se aika kunniakas suoritus jo tämä 42 päivää kurinalaista ja nuhteetonta elämää. Tuloksekkaampi ja taatusti terveellisempi kuin minkään valtakunnan paasto.
Mutta tänään kyllä universumi on minua vastaan vähän kaikessa. Heräilin pitkin yötä vain tarkistaakseni kivun määrän selässä. Ja kyllä, enenevässä määrin lisääntyi aamua kohden. Tämä on niin tuttu juttu. Niin kauan kuin pysyy vähän liikkeessä, olo on ehkä siedettävä. Mutta kun pysähtyy, kuten öisin on yleensä tapana, lihakset ovat pitkään samassa liikkeettömässä tilassa, suojajännitykset kasvavat ja aamuinen ylösnousemus ihan täyttä tuskaa. Haastetta lisäsivät vielä lapsen aamutoimet, jotka vielä tänään suoritin, ennen kuin jätän sen tänne mummulaan syyslomailemaan.
Kaiken maailman lääkitystäkin löytyisi kotoa 300 km päästä, en taaskaan tajunnut niitä mukanani kuljettaa. Vaikka toisaalta, vaiva on jo niin tuttu, että eivät ne juuri edes auta. Ihan turha sekoittaa päätään millään lääkekokeiluilla, kun itse ongelmaa siltä nikamasta ne eivät poista.
Lounasaikaan vastoinkäymiset jatkuivat, sillä jouduin korvaamaan 60g parsakaalia jollain mikälievihannessekoituksella, koska en jaksanut selkäni kanssa lähteä lähikauppaan hakemaa puuttuvaa parsakaalia. Eilen jo painiskelin öljyongelman kanssa. Oliiviöljyä en löytänyt talosta (eikä sillä, en edes pidä sen mausta), mutta en kyllä omaa herkkuanikaan, sitä kylmäpuristettua luomukookosöljyä, jolla siis valelen paitsi ruokani, myös nahkani. Paistoin kanani aavistuksenomaisessa tilkassa rypsiöljyä, enkä edes tajunnut makuaistini olevan niin herkkä, mutta koko ruoka kyllä maistui ihan syntiselle grilliruualle :D Hyvää se oli, ei sillä. Toivottavasti en nyt torpedoinut kuuden viikon tuloksia...?
Tänään on vielä edessä 3,5 tuntia junamatkailua. Onneksi matkatavaraa on vähän! Matkalla tulen todennäköisesti kärsimään järkyttävästä nestevajeesta, koska en jaksa kantaa juomavettä montaa litraa mukanani. Huomenna tulee sitten puolivälin viralliset tulokset. Odotukset eivät -taaskaan- ole kovin korkealla, johtunee yleisestä alavireestä. Mutta faktahan se on, että pudotusvauhtini ei ole ohjeiden noudattamiseen nähden ollut kovin optimaalista, parempaakin olisi voinut odottaa. Nyt on siis suuri kaipuu muutokseen!
Itselleni lupaan kuitenkin hoitaa taas kerran selkäni kuntoon, ennen kuin teen mitään uhkarohkeaa urheilusuoritusta. Ja jos kaikki menee yhtä hyvin kuin viimeksi, asia on pois päiväjärjestyksestä jo ensi viikon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti