tj 21

Tämäkään päivä ei ollut juuri helpompi kuin muut päivät tällä viikolla. Kaikki maailman ruoka houkutteli, paitsi oma dieettisapuska, joka lähes kuvotti aamusta saakka. Ja sitten alkoi päänsärky, joka ei sekään ole ollut vieras juttu viime aikoina. Sitten tein aivan tietoisen päätöksen välipalan aikaan: SÖIN RUISLEIVÄN! Puolikas ruispala, jonka päällä oli 150g kalkkunaleikettä. Ei vaan. Kolme viipaletta asettelin leivän päälle, ja loput 9 viipaletta söin paketista. Ja koska olin valinnut syödä ruisleivän, en saanut siitä palkakseni edes pahaa mieltä.

Normivälipala

Koko viikonloppu on nyt ollut yhtä prosessointia ja ajatustyötä ja pohdintaa ja pähkäilyä. Päätin jo eilen, ja hyvin nukutun yön jälkeen olen yhä samaa mieltä, että ruokavalioni tällaisenaan ei voi kantaa minua kovin pitkälle. Pääni ei kestä, ja kun pää lakkaa kestämästä, homma menee kirjaimellisesti läskiksi.

Huomenna aamulla kun lähetän tulosraportin valmentajalleni, pyydän saada palata takaisin vanhaan ruokavaliooni, jonka kanssa eläminen oli kuitenkin mahdollista. Voihan olla, että hiilihydraatiton loppukiri olisi lopulta näyttänyt esimerkiksi -15kg, mutta jos tulos nyt jääkin tähän kymmenen pintaan, voinko silti sanoa hävinneeni mitään, sillä sitä todennäköisemmin jaksan myös omin voimin joulukuusta lähtien.

Viikonlopun lepäämisen, muutaman synninteon ja tämänpäiväisen ruisleivän vuoksi huomisen tuloksilta en odota liikoja, mutta otan sen vastaan. Ja jos huomenna aamulla saan raejuuston kanssa puuroa, ja jos välipalalla on kalkkunasiivujen sijasta marjarahkaherkkua, olen aika onnellinen :)

Päätetään yksi pahimmista viikoista taas syvälle epämukavuusalueelle julkaisemalla tilannekuvaa. Tänään neuvottelin ystäväni L:n kanssa diiliä, että otan hänen ylimääräisen kultakrumeluurikehyksisen kokovartalopeilinsä meille sijaiskotiin. Viereinen kuva on otettu muualla. Kotona peilaan olohuoneen ikkunoista kun ulkona on pimeää ja sisällä valot. Tänään palaillessani kävelyltä venyttelin hetken kotimme takana metsikössä, ja katselin valaistuja ikkunoitamme. Ja tajusin miten hyvin KAIKKI itsensäpeilailu ja touhuaminen näkyy ohikulkijoille. Taidankin järjestää sen peilin meille pian, ja muistuttaa itseäni verhojen perimmäisestä tarkoituksesta.