tj 11

Katsokaa nyt, kuinka vähiin nuo päivät käyvät! Niin vähän aikaa ja niin paljon tehtävää vielä.

Koin yllättävää vapauden tunnetta, kun muutin viikko-ohjelmaani. Muutamasta sattumasta johtuen maanantain salitreeni siis siirtyi tiistaiksi, ja siinä sitä sitten oltiinkin jo ihan sekaisin. Aamulenkit juostu maanantaina, tiistaina ja tänään kävelty. Miksi? No koska palelsi. Kurkkasin aamulla ovesta pihalle, että onko plussakeli vai ovatko tiet jäässä. Oli plussaa, ja tiet edelleen sopivasti vain märkiä, ei jäisiä. Mutta niin kolean kylmä viima iski kintuille, että en voinut kuvitellakaan pukeutuvani pelkkiin trikoisiin ja juoksutakkiin. Pynttäsin siis kunnon toppavarusteet päälle ja lähdin vain reippaalle kävelylle. Miksi, vaikka syke pitäisi saada korkeammalle, jotta hyöty olisi optimaalinen? No koska minä voin tehdä niin! Minä voin suunnitella viikkoni ihan miten haluan!

Kipu eilisestä treenistä hiipi käsivarsiin taas vähitellen päivän aikana. Ja jostain syystä myös naamaan. Olen kai koko yön purrut hampaita yhteen niin kovasti, että leukani on ollut aivan puuduksissa koko päivän. Ehkä näin unta sellaisesta raudannostosta, että ilmeetkin ovat olleen mukana.

Aamun löysäilyä otin kyllä iltasella sitten sen verran takaisin, että lähdin poikkeuksellisesti alkuillasta juoksulenkille. Päätin tehdä elämäni juoksulenkin. Niin pitkän, että varmana menee maaginen 600kilokalorin raja rikki. (600kcal on maaginen siksi, että sen ylittävä aerobinen treeni oikeuttaa yhteen palautusjuomaan ja yhteen pasta-annokseen) Juoksin, ja juoksin, ja juoksin, kiersin koko asuinalueemme ääriään myöten ja vähän vielä tein ylimääräistä siksakkia reitilleni pikkuteitä pitkin. Lopputuloksena 7,4km ajassa 54 minuuttia ja poltettuja kaloreita 503. MITÄÄÄH? Sitten kysymys. Miltä näyttää ja kuulostaa lievästi BMI:n tuolla puolen oleva ihminen, joka on juossut yhtäjaksoisesti lähes tunnin? No ei sitten yhtään miltään. Posket ehkä punoittavat raikkaan kylmästä ulkoilmasta, mutta en ollut edes hengästynyt! Tämän ajatuksen sain päähäni jo kolmen kilometrin jälkeen. Mitä on siis tapahtunut hapenottokyvylleni? Se on parantunut ehkä noin 1000%.

Eilinen kirjoitukseni itsensä hyväksymisestä ja hyväksymättömyydestä herätti mielenkiintoista keskustelua. Olo oli kuin olisin muurahaispesää käynyt vähän sohimassa. Siitä aiheesta voisin kyllä jutustella loputtomiin, mutta alkaisin varmasti jossain vaiheessa toistamaan itseäni. Olen silti sitä mieltä, että maailma lakkaisi pyörimästä, ellei ihminen olisi muutoshakuinen. Ja hieman surullinen fakta on se, että oma maailmani oli jo lakannut pyörimästä, kunnes tuli superdieetti ja herätti minut henkiin. Siis ihan oikeasti! Viime vuodet ja varsinkin viime vuosi ryvettiin niin syvässä pohjamudassa, että itsetyytyväisyydestä puhuminenkin olisi ollut melko brutaalia.

Meitä tähän superdieettiin osallistujia oli monta kymmentä. Olen ihan äärettömän ylpeä meistä kaikista, jotka ovat pysyneet matkassa mukana, saavuttaneet huikeita tuloksia ja tehneet TÖITÄ kaiken saavuttamansa eteen. Yksikään gramma ja sentti ei ole ilmaiseksi lähtenyt. Ja jos puolellakaan meistä tulokset ovat tulleet jäädäkseen, muutos tulee parantamaan valehtelematta kymmenien meihin sidoksissa olevien ihmisten elämänlaatua. 18.9. projektin ollessa vasta alkutaipaleella eräs vanha koulukaverini kommentoi asiaa facebookissa näin: "Turha tuntea huonoa omatuntoa, terveempi ja itseensä tyytyväinen äiti, on parempi ja energisempi äiti. Näin mulle sanoi kerran eräs viisas 3 lapsen äiti joka itsekin on personal trainer". Itseasiassa näiden sanojen vuoksi sitä huonossa omatunnossa rypevää itsesäälipostausta ei ole sitten koskaan tullut, koska muun muassa tämä lause on kantanut eteenpäin kaikki nämä viikot. Kiitos siitä, tunnistat kyllä itsesi :D 

Ja siitä muutoksesta vielä. Tänään pistettiin nimet sellaiseen paperiin, että ensi vuonna meidän keittiössä kokataan vaikka mitä hienoja parsakaalimenyitä ilman, että kenenkään tarvitsee menettää yöuniaan elämän epäkäytännöllisyyden vuoksi. Todennäköisesti laihdun entistä enemmän, koska minulla ei välttämättä ole kohta enää rahaa ruokaan. Mutta ainakin minulla on HELVETIN HIENO KEITTIÖ, jossa voin haaveilla nälissäni :D