tj 10

Tänään ollaan oltu jo niin viikonloppufiiliksissä, että keskittymiskyky on ollut taas ihan adhd-luokkaa. Huomaatteko muuten, että joka viikko kirjoitan suunnilleen samasta asiasta. Vaikka eivät ne viikonloput niin kovin ihmeellisiä ole, paitsi tänä viikonloppuna.

Huomenna aamulla hoidellaan vähän asioita ja harrastetaan sellaista erikoista, että mennään puoliskon kanssa yhdessä salille. Sellainen ihme on tapahtunut kerran aikaisemmin yli vuosi sitten. Siitähän voi tulla ihan hauskaa. Pitäisiköhän sitä pyytää ottamaan valokuvia minusta tositoimissa? Sitten ajellaan pari sataa kilometria, harrastetaan hieman kulttuuria ja pariskuntakyläilyä, ja lauantaina tärähtää ikiaikainen pakkonähdä-juttu: Scorpions!!! Mieletöntä!

Vaikka joskus aamulla on olo, että en varmasti lähde lenkille, niin tänään kyllä huomasi sen päinvastaisen vaikutuksen.  Tänään en aikataulullisista syistä päässyt aamulenkilleni, ja olin niin väsynyt koko vajaan neljän kilometrin automatkan. Korttelia ennen päätepistettä liikennevaloissa pelästyin ajattellessani, että "jos lepuutan silmiäni ihan hetken, avaan ne sitten kun valo vaihtuu": Hei haloooo! Eli huomenna, vaikka ei olisi mikään pakko, ampaisen silti lenkkipolulle normaaliin aikaan, vaikka en töihin menekään.

Tänään tapahtui todellinen lounasfloppi. Lähdin hyvistä aikeista ja valmisteluista huolimatta parin kollegan kanssa salaattilounaalle, vaikka tiesin, että kyseisen paikan salaatti ei ole kovin kummoinen. Ajattelin antaa sille vielä mahdollisuuden. Sain noin Mount Everestin kokoisen vuoren vetisiä mereneläviä ja kumisia kinkkuja ja kanoja. Koko komeus oli pursotettu täyteen jotain halpaa salaatinkastiketta, koska unohdin mainita asiasta (olisi siinä kyllä ollut lusikoiminen ilman soosia). Minä siis söin ja söin ja söin, ja olin jo ääriäni myöten kylläinen täytteistä siinä vaiheessa, kun vihdoin saavutin kipon pohjalta sen itse salaatin, eli sen vihreän osan. Paha ruoka, pahempi mieli. Tuntui, että kaikki kadotetut 11 kg pamahtivat korkojen kanssa takaisin pelkästä ketutuksesta.

Illalla lähdin sitten korjaamaan vahinkoa salille, Bodyviveen, venyttelyyn, sekä luksussessio infrapunasaunassa. Kehonhuoltoa pitkän kaavan mukaan! Infrapunasauna on jo vanha tuttu vuosien takaa, ja olen siitä aina kovasti pitänyt, mutta silti se aina tahtoo jäädä. Kertakaikkisen jännä paikka. Tänäänkin ihmettelin, miten saatoin hikoilla sääristäni ensimmäisenä. Sellaisen kopin kun saisi kotiinsakin. Tai sellaisen hybridisaunan joka toimisi sekä että, riippuen haluaisiko perinteistä vai infrapunaa.

Nyt tulee sitten raakaa kuvafaktaa! Ja ei, tämä ei ole moittimani beautiful body -mahakuva. Tämä on arkistomateriaalia ja väliaikatietoa. Onhan siinä vielä tekemistä. Ja jos nyt tekemisen makuun päästään, niin sitähän ei sitten tarvitse lopettaa, sanotaanko nyt vaikka 70 vuoteen. Mutta kyllä, nyt on tapahtunut suuria! Voi kun näkisitte heinäkuiset uimapukukuvat Turkin matkalta!! No ette näe, ja se on ihan kaikkien omaksi parhaaksi :D 

14.11.2013

Arkistoin tänään myös treeniohjelmalappusia, jotta ovat sitten myöhempää käyttöä varten tallessa. Eräs parempi elämä -projekti minulla oli näemmä alkanut 10.11.2012, ja olin silloin suorittanut hieman mittauksia. Tässä silloiset lukemat tämän päiväiseen verrattuna:

rinnan ympärys + 9,5cm
vyötärö + 14,5cm
lantio + 9 cm
reisi sama! epäilen hieman mittausmenetelmiä

Hyvä hyvä hyvä! Tai siis näiden mittausten perusteella en vuoden aikana kovin vakavia tuhoja saanut aikaiseksi kun noin tasaisia olivat sentit lähtölukemiin verrattuna.

Jos viikonloppuna reissupäivitykset  tökkivät, sitten teen kotiin palattuani jonkinlaisen yhteenvedon kaikesta. Mutta siitä lähdetään, että omat eväät otetaan mukaan, tästä tulee vielä hauskaa!