tj 19

Vaikka kehuinkin, että otan maanantain tuloksen vastaan, tuli mitä tuli, on se tottakai pyörinyt päässä koko eilisen päivän. Että muka -100g ja paluu kymmenen kilon väärälle puolelle?

Kävin salilla, oikein tosissani, isoilla painoilla, piiskasin itsestäni taas irti enemmän kuin aikoihin... Ja mietin.

Sitten tuli päivän yllätys. Huollettavat lähtivät mummulaan huollettavaksi lähes koko viikoksi, ja innostuin. Tästä viikosta tulee aivan ennennäkemätön rasvanpolttoviikko! Saan hyvällä omallatunnolla juosta aamulenkkini ja käydä salilla ja keksiä vaikka mitä muutakin kivaa kroppani riesaksi, koska kotona ruokaa vaatii ainoastaan kaksi alati nälkäistä kissaa. Vauhdilla hupenevat sentit siintävät vaan silmissäni....

Ulkoistin perheen landelle, ja iltamyöhällä kotiin ajellessani keksin! Päätin vertailla pudotustilastojani ja kuukautiskiertoani, olisiko niissä havaittavissa jotain yhteistä nimittäjää, ja löysin sen! Voi sitä helpotuksen määrää. Nyt osaan ennustaa ensi maanantaille aivan huikean pudotuksen. Miltä sitten tuntuu, jos niin ei käykään, sitä en tiedä. Märehditään sitä sitten viikon päästä.

<3

Nyt on toinen päivä "vanhalla" ruokavaliolla menossa ja olen kuin uusi ihminen. Nälkä ja mieliteot eivät vaivanneet eilen kertaakaan, ja aamupuuro on niiiiiiin hyvää! Pystyn helposti kuvittelemaan tällä pohjalla jatkavani superdieetin jälkeenkin.
Tulevaisuudessa pitää tuo lounas ja päivällinen laitta vielä pohdintaan. Koska nyt kanakanaparsakaalikanakana tulee jo korvistakin pihalle :D Ja jooooo, voisihan sitä kanan sijasta syödä jotain muutakin, mutta aina kaupasta tarttuu kuitenkin se tuttu ja turvallinen kana matkaan. Jauhelihakokeilu pari viikkoa sitten oli aika mieleenpainuva, vatsa ei pitänyt sitten yhtään. Hirvenliha ei tehnytkään samanlaista oloa, joten voisin ruveta pakastinta tyhjentelemään tämän kauden lihoille.

Tulevaisuuden lounaissa on eräs mutta. Toisaalta se on pelastus, mutta asiassa piilee myös vaara. LOUNASSETELIT

Näistä moni on lihonut :O

Lounareiden turvin sitä on nautittu "kotiruokalounaita" enemmän kuin laki sallii. On kermaa ja kermaa ja vähän herkkuleipää ja kermaa.... Onhan sitä salaattilounaitakin. Mutta kun salaatinkin voi valita väärin. Eli nyt pitää skarpata näiden kanssa jatkossa!

Tänä aamuna juoksin extrapitkän aamulenkin. Olo oli varsin autuas. 5,3 km ja 350 kcal rasvaenergiaa hikenä ilmaan. Aamulenkeistä on kyllä tullut varsinainen henkireikä. Olen varma, että sen laadukkaampaa aikaa perheellinen tuskin pystyy itsensä kanssa viettämään. Sateinen ja leuto syksy on ollut tällekin asialle pelastus, vaikka muuten tuo märkyys ja synkkyys ei napostele. Sateessa tai sateesta märällä aamuöisellä tiellä on huomattavasti helpompi juosta kuin pakastavalla ja jäisellä tiellä, saati polviin saakka ulottuvassa räntäloskassa.

Lenkin jälkeen olo oli kovin ohut ja puntarikin näytti huomattavasti parempia lukuja kuin eilen. Mikälie maanantaikriisi silläkin siis ollut. Taas ollaa turvallisesti kympin paremmalla puolella, ja ensi viikolla tehdään siitä virallista.

Musta lempipaita on käynyt isoksi,
puin sen silti

Tänään oli tarkoitus jotain aerobista liikuntaa suorittaa iltasella, mutta keli oli huono, eikä lenkkeily houkuttanut.  Juoksulenkeissä on se jokin vain aamuisin. Projektin alkuvaiheilla kävin kokeilemassa ryhmäliikuntavalikoimasta sh'bam-tanssituntia, ja kokemus  oli järisyttävä. Epämukavalla tavalla. Nolotti hetkuttaa ja ketkuttaa ja lantiokin oli notkea kuin kakkosnelosella lankulla. Tanssilliset tunnit eivät siis oikein tuntuneet omalta jutulta. Rytmitajusta homma ei ole kiinni, sitä on kyllä äidinmaidosta imetty kotitarpeiksi, mutta motoriikka on vähän hakusessa. Tänään kalenteri tarjoili astetta koregrafisempaa Les Mills Bodyjamia, ja olo oli empivä. Kyselin kollegoilta, olisiko joku moista kokeillut ja uskaltaako lähteä. Kokemuksia en juuti saanut, mutta sain haasteen. "Epäluuloillaan yhdessä ja mennään!"

Elämäni ensimmäinen Bodyjam-tunti siis veivattu tänään, ja kyllä oli hauskaa! Tuli kuuma, tuli hiki, hymyilytti, ei nolotti. Vähän sekoilin askeleissa, mutta mitä sitten. Lupaan, että ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Eli taas kerran huomattiin, että askel epämukavuusalueelle kannatti.