tj 16

16 vuorokautta on vain kaksi päivää yli kaksi viikkoa! Se on vähän se! Aloittaessa tuntui että kolme kuukautta on ikuisuus, sehän on joulu kun homma loppuu. Tässä voitaisiin soveltaa suhteellisuusteoriaa, eli aika on ollut ilmeisen rattoisaa, koska se on kulunut kuin huomaamatta. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, en edes niitä sairasviikkoja, koska niidenkin aikana tiputeltiin kiloja ja senttejä ja kasvettiin henkisesti. Enkä varsinkaan sitä kipua ja poltetta, joka on saavutettu yhteistreeneissä pt E:n kanssa.

Tehoviikko päättyi kyllä aika tehosti. Kävin töiden jälkeen tutustumassa uuteen alakertatreeniin, salilta suoraan kotiin kävellen (3,5km), kotona pikaruokaa, eli täysin puutteellisista aineksista kyhätty pasta-ateria, ja hyvä että olin saanut itseni ravittua, kun kirmasin edelleen kävellen juna-asemalle (3,5km). Eikä toki sovi unohtaa aamupimeässä juostua 5,5 km lenkkiä, jonka pituudeksi sportstrackeri tosin ilmoitti 13km...

Levoton lenkkeilijä?

Tänään sai aamulenkin juosta jo vähän töpötellen, aukeilla paikoilla tie oli musta mutta jäinen, ja sillä pinnalla eivät kyllä minun lenkkarit pidä. Viime pääsiäisenä takaraivoni otti sen verran mittaa jäisestä tien pinnasta, että pieni inho jäisiä teitä kohtaan siitä on jäänyt. Mutta nyt on ainakin todistetusti pääkoppa kuvattu, ja todettu, että kaikki ruuvit ovat paikoillaan. Tie oli kovempi, ja toivon ettei revanssia tule.

Mun kengät oli lehdessä!
(Kodin Kuvalehti)

Töissä viikonloppu ja uusi salitreeni polttelivat niin pahasti, että keskittymiskyky oli täysin pakkasen puolella. Eli tänään aloitin uuden ohjelman jalkatreenistä, joka koostui pääosin tutuista liikkeistä. Ohjelmassa oli

1. Hack-kyykky
2.  Jalkaprässi
3. Askelkyykyt levypainoilla
4. Reiden koukistaja maaten
5. Reiden ojentaja

Hack omana liikkeenään, neljä sarjaa. 2 ja 3 supersarjana neljä kierrosta ja 4 ja 5 supersarjana neljä kierrosta. Lyhyt, ytimekäs ja selkeä ohjelma, joka muuten TUNTUU!  Supersarjoissa haastavinta on ehkä suorituspaikkojen varaaminen. Itse jouduin tänään vähän säveltämään, sillä eräs atleettimies teki samaan aikaan prässin ympärillä neljästä liikkeestä koostuvaa megasupersarjaa. Koska kävi niin onnekkaasti, että meillä oli samat painot prässissä, onnistuimme limittämään sarjamme todella hyvin. No okei, ensimmäisen sarjan jälkeen jouduin kyllä omalle kierrokselleni laittamaan lisää painoa kun ei tuntunut missään :D Näkiköhän se mies sen? 

Tänään meni painojen ja säätöjen suhteen vielä vähän räpeltämiseksi myös reisiliikkeissä. Ojentajaan sai laittaa kiloja aika kivasti lisää edelliseen ohjelmaan verrattuna, koska suoritustekniikka on vähän erilainen, ja toistomäärä pienempi. Reiden koukistajalaite taas oli meidän yhteisjalkatreenissä se laitos, joka sai minut ajattelemaan lämmöllä synnytystä ja keskiaikaisia kidutusvälineitä helvetin lieskojen nuollessa kinttujani. Ihan niihin tuntumiin en tänään vielä päässyt, mutta liian pitkistä tauoista ja säätämisestä huolimatta pukkariin käveli aika huterakoipinen naisihminen.

Kävely kotiin ja melkein heti takaisin kaupunkiin oli kyllä ihan ekstraa tälle päivälle. Junamatkani viikonlopun viettoon kesti alle tunnin, ja sain oikein skarpata, etten lämpimän pehmeässä toppakotelossani olisi uinahtanut junaan ja näin nukkunut asemani ohi. Ja koska jo eilisilta meni pilkkimiseksi, ja samalta tuntuu tänään, taitaa illanvietto siirtyä peiton alle.

Mutta koska paino putoaa, niin vaatteet vähenevät, eikös se niin mene :D Tässä self-kuvaa pikkujoulumekkokriisistä. Jotain ihmeen kurttuja siihen vielä tulee, mutta pistetäänkö halvan räätälintyön piikkiin vai emäntä tekemään töitä asian eteen? NO MOLEMPIA! Mutta ensin viikonloppu. Lihas kasvaa levossa joten otetaan rennosti! Juon saaveittain vettä ja lepään viikon rasituksista, jotta puntari olisi minulle suosiollinen maanantaiaamuna, jolloin käynnistyy toiseksi viimeinen superdieettiviikko.