Lepopäivä on sujunut sen verran hyvin, että mitään kerrottavaa ei juuri edes kertynyt.
Yhdet syntymäpäiväkekkerit suoritin onnistuneesti kahdella kupillisella mustaa kahvia. Olihan siellä pöydässä herkkua jos toistakin, mutta koska sain tarpeeksi epäluuloisia kommentteja, tyyliin "jaaa, taas joku laihis vai?", totesin että ei tällä kertaa. Ei mitään paineita siis loppuelämää varten :) Enkä ole vielä päättänyt, kuinka suhtautua kommentteihin "oho, en ollut tuntea... olet leikannut hiuksesi".
Eilinen jalkatreeni alkaa tehdä tuntumaa iltaa kohden. Saunan jälkeen tulikin sitten niin hyvä, paha kipu, että huominen ylösnousemus ja portaiden laskeutuminen saattavat muistuttaa lähinnä farssia. Ainakin siis tiedämme, että treeni toimii. Tiedämme myös sen, että treeni oli hauska ja mielenkiintoinen. Ne askelkyykyt ovat kyllä sellainen heikko lenkki, että asialle pitää tehdä jotain. Hirveän näköistä, ja hirveän tuntuista! Vasen jalka edessä menee ihan ok... Mutta oikea jalka edessä tuntuu että voima ei riitä, liikerata ei riitä, eikä tasapainokaan riitä. Uskoisin, että sen verran niitä nyt tulee kuitenkin viikko-ohjelmaan, että kyllä nekin jo vuodenvaihteessa saadaan hiottua kuntoon.
Ruokarintamalla on tasaista ja turvallista. Puutteellinen varustus muutti cashew-pähkinät manteleiksi (lähes sama ravintosisältö, ja 10g on aika vähäinen määrä), broilerin hirvenlihaksi, ja parsakaalin parsa- ja kukkakaaliksi. Okei, oli siellä pari porkkanansiivuakin. Kurkkuannos oli puoliksi kurkkua ja puoliksi paprikaa. Olen alkanut kasvisten suhteen vähän löysäilemään, enkä usko sen aiheuttavan suurta vahinkoa tuloksille. Enhän kuitenkaan hukuta itseäni mihinkään jamssiin tai maissiin.
Jamssista vauhtia juoksuun -niminen artikkeli löytyikin sitten heti perään, kun olin edellisen lauseen kirjoittanut. Siitä sitten evästä, kun tähtäimessä on maratontreenit tai jotain muuta yhtä käsittämätöntä, kun puhutaan siis minusta.
Mitään sinänsä ruokavalioon kuulumatonta ei ole ajautunut suuhuni, ja onnittelen siitä itseäni. Se oli se hiilarittomuus, joka ajoi pahoihin tekoihin, vaikka ei silloinkaan mitään megamättöä tapahtunut, ja nyt ollaan taas turvallisilla vesillä. Maanantai häämöttää jo nurkan takana, ja tunnelmat viime viikon sadan gramman jälkeen ovat aika ristiriitaiset. Antakaa mulle vielä pari päivää aikaa aamuaerobisille ennen punnitusta, ennen kolmanneksi viimeistä punnitusta.
Tässä vaiheessa on nyt hyvä tarkentaa, että edelleen teen tätä itseäni, en valmentajaani varten. Mutta koska tällainen eräpäivä nyt on olemassa, toimii pieni ryhmäpaine ja pieni näyttämisentarve ihan halutulla lailla, eli potkii eteenpäin ja kannustaa kohti parempia ja täydellisempiä suorituksia.
Samalla kun tässä suunnittelen afterlifea, sain päähäni mitä toivon joululahjaksi, kun sellaista minulta kysyttiin. Todennäköisesti minulla on siis sponsori! Jos valmentaja E vain minut huolii jatkossakin asiakkaakseen, niin ehkä minulla on ilo tuottaa jatko-osa tälle tarinalle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti